Käytiin eilen Pyhäjärven keskustassa ”Lähin pizza” -nimisessä paikassa pizzalla (sananmuunnoksena lähin pizza = pihin lätsä, hah haa). Pizza oli ok, sellainen itse valituilla täytteillä täytetty, molemmille oma puolisko ja eri täytteet, maksokin vain 8,10€. Poislähtiessä huomasin siinä ulkopuolella eliön, joka ei enää ollut elossa ja joka ei oikein kuulunut siihen ymäristöön:

Olio näytti sen verran elottomalta, että en katsonut aiheelliseksi ryhtyä elvyyttämään.

Kesä alkaa olla loppumaan päin ja kohta pitäisi palata taas opetustyön pariin. Mukavaa hommaahan se toisinaan on, mutta välillä tuntuu että voisihan sitä päivisin tehdä muutakin kuin opettaa kitaransoittoa. Vaikkapa jotain mitä milloinkin tekisi mieli, esim. maalata, veistää, kirjoittaa, säveltää, soittaa, näytellä, ajaa polkupyörällä, ajaa autolla tai tehdä vaikka jotain mitä lienee tässä paheksuttavaa mainita. Helkutti.

Katson vasenta peukaloani ja ajattelen että pitkäänköhän se meinaa roikkua mukana kuviossa kun sillä on ollut lähtö lähellä jo neljästi. Eka kerran kansakoulussa sahasin siihen käsisahalla, arpi näkyy vieläkin. Muistan vieläkin kun kurkkasin haavan sisälle ja meinasin pyörtyä, ne kaikki suonet sun muut huippasi pientä poikaa. Ope huomasi huippauksen, sitoi haavan ja sanoi, että käyhän vähän pihalla kävelemässä, että tulee parempi olo. Minä kävin. Siitä jäi arpi.

Toka kerran oltiin lahdössä jonnekin ja aattelin, että ennätän rälläkällä vähän viimeistellä veistostani ennen lähtöä. Helkutti, täräytin peukaloon suoraan. Rouva laittoi keittiöpaperia peukun ympärille ja minä soitin yksityiseen sairaalaan kun aattelin että Oysiin ei pääse kuitenkaan. Helkutti, sain kuunnella 10 min. taustamusiikkia ja kun siinä ajassa verenvuoto tyrehtyi niin Taina laittoi peukkuun jäätelötikun pitämään sitä suorassa ja sitoi sen. Viikon päästä irroitin sidoksen, peukalo toimi hyvin. Siitä jäi arpi.

Kolmannella  kerralla huitasin vähän rälläkällä. Siitä jäi arpi.

Neljännellä kerralla pesin pronssiveistosta ja jotenkin toheloin, että vähän nahkaa lähti. Sitten kun se rupesin oleen vähän niinkuin paranemispisteessä, niin annoin Topin ja Sointun Luna-koiralle juustopalan ja unohdin sanoa taikasanan ”sievästi” ja siperian husky-rotuinen Luna nappasin koko peukalon ja puraisi paranemassa olevan haavan reunasta – voi vitjan kevät, että teki kipeää! Sehän aukesi ja minä lääkäriin, viikon antibioottikuuri. Siitä jäi arpi.

Mitenkähän kävisi jos peukalo oikeasti menisi irtipoikki? Saisinkohan proteesin vai joutuisinkohan uudelleenkoulutukseen vai työkyvyttömyyseläkkeelle?