Me ihmiset toimimme usein tietyllä tavalla. Miksi? Siksi, koska niin yleensä toimitaan tai niin meille on opetettu ja olemme oppineet, olemme omaksuneet tietynlaisen toimintatavan, olemme tavallaan ohjelmoineet itsemme tai meidät on ohjelmoitu toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Nämä tietyt opitut toimintatavat opetamme sitten omille lapsillemme, kouluissa oppilaille jne. Sama ketju jatkuu. Oppilaitoksissa opettajat opettavat niitä asioita mitä opetussuunnitelmassa määrätään. Opettajien on syytä opettaa ne asiat mitä ylemmässä virkaportaassa on päätetty, muutoin saattaa olla lopputili tiedossa.
Entä jos joku käyttäytyy eri tavoin kuin yleensä tavataan käyttäytyä, ei noudata yleisesti hyväksyttyä toiminta- ja ajattelutapaa? Olettamukseni, ei siis tietämykseni, mukaan diktatuurisissa järjestelmissä toisinajattelija saattaa joutua hankaluuksiin, demokraattisissa järjestelmissä ei ehkä niin runsaassa määrin, mutta jonkinlaisiin hankaluuksiin kuitenkin, tietynlainen leima saattaa hyvinkin pläjähtää otsaan, omituinen, hullu, vähäjärkinen, elämän taiteilija tai miksei normaali taiteilijakin, heitähän saatetaan toisinaan pitää hieman omituisina olioina.
No, jos me toimimme yleensä määrätyllä tavalla tietyissä tilanteissa, koska olemme niin oppineet ja olemme omaksuneet meille opetetun tavan, niin olemmeko tavallaan robotteja? No, onhan meillä vapaa tahto toimia niin kuin haluamme. Vai onko? Saattaahan olla, että joskus tekisi mieli sanoa tai tehdä jotain täysin normaalista poikkeavaa, jotakin vallan mullistavaa, mutta uskallammeko tehdä niin, vai alistummeko nöyrästi tuttuun ja turvalliseen sanontaan tai toimintatapaan? Lapset kyllä toimivat usein hyvin vapaasti oman tahdon mukaan, kulkevat pihalla alastomina, saattavat syödä pihan kasveja tai pikku eläimiä (esim. hyönteisiä), lauleskelevat, huutavat, puhelevat itsekseen, riitelevät, itkevät, nauravat, elävät täysin omissa maailmoissaan. Koulussa he alkavat sitten pikku hiljaa muuttua ”kunnon kansalaisiksi”, jotka käyttäytyvät kuten on opetettu, kuten opettaja sanoo. Nitistetäänkö heidän luovuutensa opetussuunnitelman puitteissa? En tiedä, toivottavasti ei.
Toisinajattelijoita tarvitaan, vaikka tuntuu hullulta ajatella, että on hyvä olla olemassa diktaattoreitakin, vaikka voidaan olettaa, että hekin toimivat sen järjestelmän mukaisesti, jonka toimintamallin ovat sisäistäneet. Ovatko hekin siis robotteja? Sitä en varsinkaan tiedä. Jos ajatellaan, että kaikki ihmiset, aikuiset ja vanhukset mukaanlukien, olisivat lasten lailla vapaita yhteiskunnan säännöistä ja normeista, niin ei sekään vaihtoehto ilmeisesti oikein toimisi.
Kylläpäs tästä nyt hankala yhtälö muodostui. Mikä olisi ideaali ratkaisu? Ehkä se, että jokainen meistä on oma ainutlaatuinen yksilönsä omine puhe- ja käyttäytymistapoineen. Niinhän me olemmekin, jokainen meistä on oma omituinen yksilönsä ja se on hyvä juttu. Diktaattoritkin ovat omia omituisia yksilöitään. Kaipa heitäkin tarvitaan, maailmassa on hyvää ja pahaa, mustaa ja valkoista. Äskeinen värivertaus ei tarkoita, että hyvä on valkoista ja paha taas mustaa. Miksi siis laitoin tuon värivertauksen? Siksi, koska musta ja valkoinen ovat riittävän poikkeavia toisistaan.
Niin, hyvä ja paha, ruma ja kaunis, ne ovat meidän ihmisten keksimiä määrittelyjä. Meidän yhteiskuntajärjestelmässämme jotakin asiaa saatetaan pitää hyvänä asiana ja jotakin taas pahana, ehkä niinkin pahana, että siitä seuraa rangaistus. Jotakin taas pidetään kauniina ja jotakin rumana, mutta ehkä jossain toisessa järjestelmässä meidän määrittelemämme ruma onkin kaunis? Sitäkään en tiedä. Enhän minä tiedä paljon mitään. Miksi minä tänne sitten kirjoittelen? En tiedä sitäkään.