Kevät tekee tuloaan valon määrästä päätellen, pakkasmäärästä ei niinkään. Nyt on se aika jolloin saamme nauttia vielä pakkasista (huom. en sano kylmyydestä, koska se luo vastenmielisen mielikuvan), pohjoisempana asuvat vieläkin enemmän. Olipas uutinen suomalaisille.

Näky on kaunis kun pihat, puistot ja metsät ovat valkoisen lumen peitossa. Lapinkoiramme Joiku ei pahemmin piittaa pakkasen määrästä vaan saattaa nukkua pihalla pitkät tovit. Itselle ei tulisi mieleenkään moinen uinahtelu. Kemin lumilinnassa yöpyjät kokevat varmasti erikoisen elämyksen, mutta itse en haluaisi moista kokeilla vaikka lahjakortti annettaisiin, mieluummin menisin johonkin hotelliin lämpimän peiton alle uinumaan, vaikka mistäpäs sen tietä vaikka siellä Lumilinnassa olisi lämmintäkin torkkua – ennakkoasenteeni ovat vain vahvat. Voi minua.

Kevään tulo saa mielen iloisemmaksi kuin pimeä syksy jostakin syystä, näin väitetään. Lieköhän sillä, valon määrän lisäksi, osuutta asiaan, että kevään jälkeen tulee kesä ja kesäloma. Samalla eläke on taas lähentynyt yhdellä vuodella, mikä on toisaalta kaksipiipuinen juttu mikäli kärsii kuolemanpelosta. Toisaalta taas mehän voimme kuolla minä hetkenä hyvänsä, mitäpä tuota turhaa odottelemaan. Eläkkeestä tuntuu olevan tarvetta vielä sanoa se sama mitä olen varmasti jo aiemminkin sanot että olen kovin pettynyt eläkeuudistukseen. Tekisi mieli haistattaa hallituksella vaikka mitä mutta yritän säilyttää malttini 🙂 .

Taidanpa lähteä töihin kesää odottelemaan.