Maalla oli mukavaa, Pyhäjärvellä pääsiäisenä. Ei ollut tietokonetta, eikä facebookia – tai olishan ne ollu kännykässä mutta ei tullut käytettyä. Ei tullut – kunniasanalla. Siellä oli Köhler -ompelukone, avanto ja kesällä tekemäni veistos, jonka ukki oli kantanut näkösälle metsän reunasta, jonne sen viime kesänä jätin.

Menimme mökille lauantaina poimittuamme mummon matkalla kyytiin. Ukki oli mennyt jo perjantaina lämmittämään mökkiä. Olihan siellä kyllä lämmin, ja kostea. Se ei se kosteus meinaa yhdessä päivässä haihtua kylmillään olleesta mökistä. Mummo ja ukki palasivat sunnuntaina ja me jäimme Taina –rouvan ja Joiku –koiran kanssa vielä vuorokaudeksi. Hiihdeltiin järven jäällä useampaan kertaan – tosi mukavaa kun koira saa juosta vapaana, eikä kukaan ole sekundaattorin kanssa aikaa ottamassa. Hiki siinä silti tuli, sillä tavalla lempeästi eikä väkisin punnertaen niin kuin lapsena koulun kilpahiihdoissa, joissa eivät sukset koskaan luistaneet. Tai saattoi ne kai luistaakin mutta tuntui tekstin kannalta herkullisemmalta kirjoittaa, etteivät luistaneet.

Saunaan meno hikisenä on suurta nautintoa. Olisihan siinä veden kantamisessa avannostakin tullut jo hiki ilman sitä hiihtoa, mutta hiihto oli suurempi nautinto.

Suomi on kaunis maa talvella, aurinko antaa energiaa niin että mieliala kohenee ja ideat pyörivät päässä. Talvi on kaunis, kevät on kaunis, kesä on kaunis ja on se syksykin.