Nyt se on vuosi lopuillaan, niin kuin otsikossa jo vihjailtiin. Taitaa olla 29. pvä. Pitääpäs käydä tarkistamassa kalenterista. Eikä ole kun 30. pvä, katsoin tuosta tietokoneen kalenterista, ei tarvinnut nostaa takapuolta penkistä.
Näytelmän ensi-ilta lähestyy. Vähän jännittää, sehän on jo 22.1.2016, klo 19:00, taitaa olla perjantaipäivä. Tarkistampa (oikeaoppinen olisi ”tarkistanpa”) kalenterista. Kyllä, se on perjantai, tervetuloa.
Tuntuupa hankalalta jättää tuo ”tarkistampa” tuonne. Tuntuu niinku olisi kivi kengässä tai litsit auki, mutta olenpa (huom. en kirjoittanut ”olempa”) päättäväisen radikaali, rohkea ja ”nuorekas”. Paskan marjat, ei sitä vanhasta nuorta saa tekemälläkään. ”Niinku” ei hierrä niin paljoa kuin ”tarkistampa”.
Vitsi kun alkaa olla nälkä, laiskottaa niin, ettei viitsisi lähteä syömäänkään. Pakasteessa olisi 1 ruoka-annos, mutta on ehkä parempi antaa sen olla siellä, jos vaikka poika tulee jossain välissä käymään. Nälkäisenä.
Laitanpas (en kirjoittanut ”laitampas”) tähän pari valokuva. Ensin epäselvä aamukuva makkarin ikkunasta:
Sitten toinen epäselvä kuva vanhasta taulusta, jota olen värkännyt uuteen, ehompaan uskoon:
Jälkikirjoitus hieman myöhemmin:
Tämän blogin kirjoittamisen jälkeen nousin ylös. puin, ja päätin lähteä Tupoksen ABC:lle vaikka lähempääkin olisi ruokaa saanut. Katsoin taskustani onko minulla ABC:n lounaspassia, sellaista että joka lounaasta saa yhden leiman ja kun tarpeeksi kerää niin saa ilmaisen lounaan. Löysin kuitenkin taskustani Kempeleen Zeppelinissä olevan meksikolaisravintola Rio Bravon lounaspassin, joka oli täynnä leimoja ja oikeutti ilmaiseen lounaaseen. Päätin lähteä sinne. Hyvä juttu, saisin ilmaiseksi aterian. Puin, lähdin ulos. Olin jo rappusilla kun poika hurautti pyörällä pihaan. Minä reiluna isänä että ”lähdetkö Rio Bravoon syömään”. Poika että ”eiku mää tartten auton, eikö se äiti sanonu?”.
Niinhän se juttu olikin, enhän minä muistanut. Ei muuta kuin avaimet pojalle ja takaisin sisään. Nyt tuolla hellalla lämpenee pakasteesta löytynyt ruoka-annos, semmosta kanan lihaa ja kastiketta. Kunhan nyt ei vain rouva tulisi ja sanoisi ”ihanaa kun olet lämmittänyt minulle ruoan”.