Viime kesänä harmitti kun en saanut aikaiseksi mennä Liminkaan pronssivalukursseille. Nyt menin, nyt ei harmita.

Halusin Joiku-koirani turkin lyhyemmäksi. Kyselin trimmaajilta aikoja mutta niitä oli tarjolla vain tämän kuun lopulle. Halusin turkin lyhyemmäksi heti. Tuskaannuin, menin kauppaan ja ostin trimmerin. Ohjeista päättelin, että sillä tulee 1,5cm pitkä turkki ja se tuntui hyvältä. Sillä tulikin 1,5mm. No, minä leikkasin 1,5mm lyhyen turkin Joikulle. Päätä en ajellut. Siitä tuli oikein suloinen koira, ihan pentukoiran näköinen.

Tänään sain viestin eräältä koira-ammattilaiselta. Sinä luki mm. näin:

”Turkin kokonaan lyhyeksi leik­kaamisessa koneella on tietty riskinsä että turkki kasvaakin vahvempana takaisin tai ei välttämättä kasvata enää karvaa takaisin joko lähes ollenkaan tai vain osittain, esim. pohjavilla ei palaudu. Tämän vuoksi turkin ajelua suositellaan harkitsemaan, varsinkin näyttelykoirille. Turkin voi myös keventää, jolloin turkkia lyhennetään ja ohennetaan saksin, mutta ei ajella koko turkkia. Koirarodut, joilla on paksut kaksinkertaiset turkit saattavat olla hyvin herkkiä ajelun jälkeen ötökän pistoille ja auringolle, jolloin voivat saada iho-ongelmia, kutinaa tai jopa iho palaa auringossa tms. Yleensä lappalaisilla olo helpottaa jo perusteellisella pesulla ja föönauksella ja turkin keventämisellä.”

Hitto kun tuli hankala olo. Mitä jos Joiku nyt saa iho-ongelmia, kutinaa tai iho palaa auringossa? Mitä jos turkki ei kasva enää takaisin ollenkaan tai kasvaa vain osittain, tai pohjavilla ei palaudu?

Apua, ja mitä torvelo menin parturoimaan sen puliksi! Nyt kyllä huolettaa miten se turkki kasvaa takaisin. Se on minun syyni, jos ei kasva. Voi minua.

Heinäkuun toinen päivä, vettä tulee ja ilma on viilentynyt. Kun lähtee koiran kanssa kävelylle, se pysähtelee ja haluaa syödä kosteaa ruohoa, itsellä ei tee niinkään mieli. Tänään oli tarkoitus sahata yksi veistos, mutta eipä ole jostain syystä innostanut. Tuntuu ettei oikein mikään innosta, en tiedä johtuuko sateesta vai kesäloman niukentumisesta. Kesä on kyllä muuten vuoden ylivoimaisesti parasta aikaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Sitten tulevat joululoma, syysloma ja hiihtoloma. Kumma juttu, että ne parhaat ajat sattuvat just lomien aikaan. Olipas hassu sattuma.

Ensi viikolla alkaisi pronssivalukurssi Limingassa, ilmoittauduin sellaiselle, toivottavasti tulee mukava kurssi. Eilen käytiin Iissä katsomassa Kulttuurikauppilan näyttelyä ja mikäs siinä, mukavahan se oli, ei siinä mitään. Rouva meni polkupyörällä kaverinsa kanssa ja minä autolla. Oli mulla peräkoukku mukana, että auton kyytissä tulivat takaisin, hupinsa kullakin. Tuo pajuista tehty hevonen jaksaa minua siellä Iissä vuodesta toiseen ihastuttaa:

Tykkäsin myös Jaakko Pernun riippumatosta:

Ilma oli mitä mainioin, tänään 2.7 täysin päinvastainen, karkeasti sanottuna täysin perseestä, vaikka kaikkeen olisi hyvä oppia suhtautumaan positiivisesti, tällaiseen ilmaankin 🙂

Tuostakin tapahtumasta on kulunut jo kymmenen vuotta:

Aika kuluu nopeasti. Muistot elävät. Huomasin tänä aamuna katsovani läpi Kalevan kuolinilmoitukset, että onko ketään vanhoja kavereita kupsahdellut. Ei näkynyt. Mitäkähän kaikille mahtaa kuulua ja mitähän ne mahtaavat hommailla? Musiikkikaverit ovat kai suurin osa jollain lailla musiikkihommissa ja kuvataidetyypit kuvataidehommissa, tai mistäs sen tietää, olihan viulisti Mats Nokialla hommissa kun vuosia sitten hänet tapasin. Se oli silloin, nyt en tiedä.

Aika kuluu ja tavoitteet vaihtuvat. Ennen tavoittelin kitarataiteilijan uraa ja treenasin ahkerasti, nyt en niinkään enää treenaile, kuvataide on imaissut mukaansa aika voimakkaasti ja musiikki jäänyt taka-alalle, ikäänkuin karhu talviunille, vaikka nyt kesä onkin.

Olisipa mukavaa jos Valtiolta tai jostain joku päävirkamies Alpo Apuraha soittaisi ja sanoisi että ”Nyt sinun Jorma ei tarvitse enää huolehtia elannostasi, me myönnämme sinulle elinikäisen taiteilija-apurahan, voit taiteilla ihan mitä lystää elämäsi loppuun saakka. Onneksi olkoon, hei hei.”

Milloinkahan Alpo soittaa? Ei minua häiritsisi yhtään vaikka heti pirauttaisi 😉

Kävin perjantaina Karin kanssa kuunntelemassa/katsomassa ZZ Topin keikkaa Raatin kentällä. Kesäkuun 13. päivä ja perjantai, kyllä oli kyllä ilma, mullakin oli pitkät kalsarit, farkut, pitkähihainen aluspaita, huppari, nahkatakki, lämpimät kengät, pipo, torimyyjän hanskat ja silti paleli.

Ekana soitti Ben Granfelt bändeineen, erittäin taitavaa soittoa mutta jätti vähän kylmäksi (vaikka saattoihan se johtua ilmastakin), biisit ei olleet kovin mieleen jääviä. Sitte soitti Melrose, toimi hyvin mutta toimii varmasti paremmin klubikeikoilla kuin stadioneilla. Sitte tuli Ben Miller Band ja jo lähti toimimaan, kyllä oli tiukkaa meininkiä. Olin aivan otettu.

http://youtu.be/dF4rGYPgr6c

Lopuksi ZZ Top kapusi lavalle ja kyllähän se hyvä oli, ei siinä mitään, mutta Ben Miller säväytti kyllä enemmän. ZZ Top on kai jo niin valmis paketti, valmis tuote, ettei se saa paljoa poiketa siitä mitä ihmiset niiltä odottaa, eli tutut biisit, tutut vähäeleiset koreografiat ja niin edelleen. Paras biisi oli heiltä se hidas blues, minkä basisti lauloi. Ja komeasti lauloikin, vahvasti. Kitaristi Billy Gibbonsin laulu oli joko miksattu liian hiljaiseksi tai sitten hän lauloi liian pienellä volyymillä, siitä ei oikein tahtonut kuulua mitään.

Ihmettelin kännisten määrää stadionilla. Mitä järkeä on ostaa kallis lippu ja mennä vetämään pää täyteen, ennen kuin pääesiintyjä pääsee edes lavalle? Oli säälittävää katsoa yhtäkin kuset housuissaan heiluvaa kaveria. Yksinäisiä sieluja vaelteli paljon ympäripäissään pitkin Raatin kenttää. Voi raukkoja. Ei sillä, ettenkö minä koskaan oli päissään ollut ja vaikka kumppania, mutta se on jo toinen juttu.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 Ukrainassa. Se oli onnettomuusluokittelussa vakavin ydinvoimaonnettomuus. Minä olin silloin Prahassa, silloisessa Tshekkoslovakiassa. Onneksi.

Fukushiman  ydinvoimalan ydinonnettomuudet tapahtuivat 11. maaliskuuta 2011 ja siellä on seurannut vuotoja ym. vikoja sen jälkeen tasaiseen tahtiin.

Ydinvoimaloita tusahtelee 10-20 vuoden välein. Se on fakta. On lapsellista uskotella, etteikö meidän naapurissa voisi tusahtaa.

Pyhäjoen ydinvoimalaitos on Fennovoima Oy:n hanke, jossa on tarkoituksena vuoteen 2020 mennessä rakentaa Pyhäjoelle ydinvoimalaitos.Fennovoima on nyt lähestynyt kerjuukirjeellä Oulun kaupunkia saadakseen Oulun osalliseksi tästä hankkeesta. Kaupunki käsittelee asiaa 2.6.2014. Lähes puolet voimalasta omistaa venäläinen Rosatom, joka on syytteissä vaikka mistä ja jota epäillään vaikka mistä.

Olkiluoto 3:n rakennushanke on ollut susi jo syntyessään, se on mennyt koko ajan perseelleen ja maksaa koko ajan enemmän ja enemmän.

Luulen ja pelkään, että Oulu menee mukaan Fennovoiman ja Rosatomin sotkuun. Häpeän oululaisuuttani, jos menee.

Vein viime viikolla automme huoltoon ja ajoin tällaisen paikan ohi:

Siinähän tökötti vanhan Oy Mallasjuoma Ab:n jäännökset, se kulma mitä siitä vielä on jäljellä. Mallasjuoma oli oululainen virvoitusjuomatehdas, jolla oli toinen tehdas Lahdessa. Juomien valmistus  keskittyi sitten Lahteen, ja Oulun Mallasjuoma lakkautettiin. Minä olin Mallasjuomalla 18-vuotiaana, heti kirjoitusten jälkeen, 4 kuukautta töissä, autoapumiehenä. Ensin tuntui tosi miehekkäältä painaa pitkää päivää ja kannella painavia koreja ravintoloiden ja kauppojen varastoihin. Alkupäivinä olin keskustassa kaupunkijakelussa ja kaupungissa sattui keskeytyksiä sähkönjakelussa. Kannettiin suuria määriä koreja ylimpiin kerroksiin ilman hissiä. Silloin vähän potutti.

Muutaman kuukauden kun sitä teki, niin alkoi tuntua että ei helvetti, ei tämä ole minun hommaa. Kerran yhdelle kuskille aamutuimaan valitin, että kyllä tämä on niin paska työtä, että ei paljon paskemmaksi voi muuttua ja jauhoin ja jauhoin. Kuski kuunteli hiljaa ja lausui rauhallisesti ”Minä olen tehnyt tätä 17 vuotta”. Sillä elämän hetkellä minä todella häpesin. Enkä minä tollo edes älynnyt enkä osannut pyytää anteeksi. Kuljettaja rakas, en muista nimeäsi, mutta jos nyt luet tätä niin pyydän anteeksi mitä nöyrimmin. Minä olin nuori kokematon tollo, nyt enää vain tollo.

Olin ollut ennen Mallasjuomaa kesätöissä 15 ikäisenä Atlas -nimisessä rahtilaivassa jungmannina. Veimme paperia Englantiin, tein 4 reissua sinne. Ajattelin jäädä laivalle, mutta sitten sain kotoa viestin, että olin sittenkin päässyt karjasillan lukioon, vaikka minua ei ensin hyväksytty. Ajattelin, että menen kokeilemaan sitä ainakin muutamaksi kuukaudeksi ja lopetan, jos ei maistu. No, sinne kuitenkin jäin.

Sitten olin välillä esmees jouluisin kiireapulaisena Alkossa pari kolme kertaa ja kuudentoista ikäisenä taisin alkaa jo antaa kitaratuntejakin. Jossakin välissä opetin kansalaisopistossakin. Sitten olenkin vain sen kitaran kanssa värkkäillyt, se on ollut paljon kivempaa värkkäilyä kuin kaljakorien kanssa värkkäily. Nyt värkkäilen noita tauluja ja veistoksia, se se vasta kivaa onkin.

Haluaisin montaa asiaa. Nyt haluaisin kaikkein eniten aurinkopaneelit talomme katolle. Minä sain mukavan tarjouksen Oulun Sähkönmyynti Oy:ltä. Haluaisin tietenkin sen kalleimman, 20 paneelia, mutta en tiedä mahtuuko katollemme. 10 paneelia kai mahtuisi, mutta se on suhteessa kalliimpi, eikä tuottaisi niin paljon virtaa kuin tuo isompi systeemi.

Ongelma on siinä, että ne maksavat. Mutta toisaalta olen nyt siinä mielialassa, että ostan ne, oli sitten rahaa tai ei, ja sanokoot muut mitä tahansa. En tiedä olenko samassa mielialassa huomenna, vaikka toisaalta vaimoni on ennenkin kääntänyt mieleni paneelien oston suhteen, mutta aina ne vain uudelleen palaavat mieleen, vastustamattoman sinnikkäästi. Nyt laittoin jo viestin sinne Sähkönmyyntifirmaan että voisko sieltä joku käydä kattoon niitä paneelien sijoituspaikkoja ja sitä montako ois fiksuinta laittaa energian tuoton kannalta – varjoonhan ei kannata laittaa.

Vitsi kun kaikki maksaa. Autokin on nyt katsastushuollossa. Käyttävät samalla katsastuksessa. Näin aamulla syrjäsilmällä Toyotalla että siinä lapussa oli jotain 170€. Nyt sieltä soittivat, että saako vaihtaa eteen ja taakse jarrupalat kun ovat aivan loppu. Minä että joo, siitä tulee 200€ lisää. Helkutti, mikään ei oo ilmasta.

Ollaan niin laiskoja siivoomaankin, että meillä käy kerran kuussa siivooja tekemässä kotisiivouksen, sekin maksaa. Oon joskus ehottanut Tainalle, että maksa mulle niin minä siivoan. Pitää kai ehottaa uudestaan niin saa rahaa aurinkopaneeleihin  🙂 .

Ja sitten on vielä nämäkin katsottavana:

Minä tässä istuskelen ja kirjoittelen – aamupäivän tein ja valmistelin asioita siihen malliin, että on perjantai. Sitten hoksasin että nythän onkin torstai – tuntuu hölmöltä kun tajuaa erehtyneensä. No, sattuuhan sitä. Mitähän minä nyt? Nyt hoksasin tähän mennessä laittaneeni tekstiin jo 2 ajatusviivaa – mikähän on sopiva määrä? Nyt tuli jo kolmas.

Alkaa tulla nälkä. Toissapäivänä ajelin töistä kotiin ja ajattelin, että en mene kuppilaan syömään, ettei tule aina niin kalliiksi (vaikka töissä olisi maksanut vain 5,30€ + jälkiruokakahvi 0,90€ vai olikohan se 0,95€). No, täräytin citymarkettiin kalatiskille ja pyysin parikymmentä senttiä lohen persepäästä. Nuori tyttö ei kai osannut pakata kunnolla kun sanoi että pidä tämä puoli ylöspäin. Katsoin hintaa ja se oli jo yli 9€. Minä että siihen meni halpa lounas.

No, siellähän oli salaattibaarikin ja minä sinne mättämään salaatteja kippoon ja sitten vielä salaattikastiketta pikku astiassa. Sitten pari askia pastilleja ja kassalle: 19:80€. Siinä minun halpa lounas. No, se lohtu siinä oli että en jaksanut syödä kaikkia kerralla – tai olisin jaksanut jos olisin ämpännyt – vaan sain siitä 2 ateriaa (+ jälkiruoaksi vetäisin pari jälkiuunileivän palasta joita löytyi kaapista ja taas tuli 2 ajatusviivaa lisää).

Kaikki maksaa enemmän ja enemmän. Tai halpaa kai se syöminen olisi jos söisi pelkkää makaronia ja perunaa. Opiskeluaikoina tuli syötyä sitä makaronia, muistan kun Seppälän Jussi tuli intona selittään, että on keksinyt uuden ruokalajin: kun on keittänyt makaronit ensin niin sitten ne voi paistaa paistinpannulla! Jumantsuge, siinä vasta keksintö, pitihän sitä kokeillakin, toimi ihan ok, sai vaihtelua 🙂

Harmittaa kun on tuolla galleriassa vanhoissa töissä se copyright -merkintä, mutta en saa laitettua noihin uusiin, oon jo tutkinut asetukset ja kaikki vaan kun ei niin ei. Muistan ennen osanneeni sen mutta en enää. Jospa joku päivä vielä sen oppisin 😉 . Pitää kokeilla sitten kunhan saan taas valokuvailtua noita töitäni ja laitettua galleriaan. Jospa minä sitten hoksaisin sen niksin…

Nyt hoksasin! Äsken mietin, että lähden kuppilaan syömään, mutta meillähän on nakkeja jääkaapissa ja eilen ostettiin uusia perunoita – minä syön niitä!

Yhteensä 6 ajatusviivaa, onkohan se vaarallista?