Eilen oli mukava päivä, vieläkin hymyilyttää. Lähdin hieman väsyneenä Uuden musiikin lokakuun konserttiin, mutta se olikin todella hieno kokemus. Oulu Sinfonia soitti upeasti Erkki-Sven Tüürin, Jouko Tötterströmin ja Kalevi Ahon teokset ja tapasin hyviä ystäviä pitkästä aikaa, jäi oikein hyvä mieli. Kapellimestarina oli Risto Joost ja Ahon fagottikonserton solistina Bram van Sambeek – äärimmäisen taitava fagotisti, jonka soitto Ahon komeassa konsertossa avasi minunkin silmät fagotin monipuolisuudelle.

On niin hyvä mieli, että lupautuminen Oulun työväen näyttämön kevään näytelmään mukaan ei harmita yhtään, vaikka se runsaine harjoituksineen rajoittaakin menoja aika lailla, mutta kyllähän ne yleensä ovat olleet mukavia kokemuksia. Kyseessä oli Flirtti 55+ -niminen näytelmä, jonka harjoitukset alkavat marraskuussa ja ensi-ilta on sitten tammikuussa 2016.

Olen tuossa itsekin yrittänyt vähän sävellellä kitaralle ja muutaman minuutin jo saanutkin aikaan ihmeellisen kuuloista kitaramusiikkia, joka omasta mielestä menee ihan täydestä. Sitä olen aina joutohetkinä yrittänyt väsäillä, oppilaat aina tullessaan luokkaan näkevät minut yleensä kumartuneena tuijottamaan tietokoneen näytön nuottisekamelskaa. Siinäpähän ihmettelevät, että mitä tuo äijä oikein touhuaa 🙂

Korva aukesi. Tuli iso löntti sellaista ällön näköistä möhnää. Olin aikaisemmin suihkuttanut korvaan sellaista korvan puhdistaja spraytä ja antanut sen vaikuttaa pari tuntia + saunan ajan, niin jopas se lopulta suostui tulemaan ulos. Tai toisaalta, mistäs minä tiedän oliko se korvamöhnää vai palanen aivoistani?

No, sitten kun se löntti oli tullut ulos niin ajattelin että suihkutan ruiskulla vettä toiseenkin korvaan, että jospa sekin samalla kertaa puhdistuisi noin niinkun vesisuihkun voimalla. Eipä puhdistunut, päinvastoin, meni vähän tukkoon. Nyt pitää tänään suihkuttaa siihen toiseen, nyt tukossa olevaan korvaan sitä ainetta ja yrittää se puhdistaa. Onpahan ohjelmaa.

Kesä meni jo. Tänään töihin pyöräillessä piti laittaa huppari, lämmin tuulitakki, pipo ja hanskat, ihan vaan että olisi tarennut. On se lyhyt tämä Suomen Kalifornia-aika, muutamia päiviä, sitten taas palelee. Kohta pitää varmaan vaihtaa jo pitkät kalsaritkin. En tajua niitä, jotka porskuttavat läpi talven lyhyillä kalsareilla, ei onnistu minulta, ei huvita palella. Jos se siitä on kiinni onko ”cool” vai ei niin mieluummin ei.

Ensimmäinen syyskuuta, työt alkaa, tai oikeestaan alkoi.

On se vaan kumma joka syksy kun tulee sellainen vastarintareaktio ja hienoinen apatiakin, kun elämäntilaan tulee muutos, joka ainoa syksy sama juttu. Sitä aikansa mieli ja keho vastustaa, kunnes sopeutuu uuteen tilanteeseen ja selviytyy. Seuraava loma kun alkaa niin se loma on se muutos, jota mieli ja keho alitajuisesti vastustaa, vaikka molemmat ovatkin uudesta tilanteesta tavattoman mielissään.

Sama vastarinta pätee isommissa muutoksissakin, kolmivaiheinen ketjureaktio: vastustus, hiljaisuus (=mökötys), myöntyminen (”minähän olin alun alkaen samaa mieltä…”).

Menin tänään pyörällä töihin, keväällä ostetulla sähköpyörälläni. Sillä on helppo edetä ja ohitella hiljempaa ajavia. Saatanhan minä tietysti herättää vihamielisiä tunteitakin pyörätiellä, samoin kuin ohittelijat moottori- ja muilla teillä. Jotta kukaan ei närkästyisi, en mainitse automerkkejä tällä kertaa, jätetään nyt audit ja bemarit rauhaan.

Laitoin äsken korvaan sellaista suihketta, että voin yrittää illalla putsata sitä suihkussa. Korva meni tukkoon viimeksi kun oltiin mökillä, eikä ole suostunut aukeamaan. Vähän keljua kun ei toisella korvalla kuule sataprosenttisesti.

Nyt lopetan ja menen laittamaan saunan lämpiämään. Toivottavasti korva aukeaa ettei tartte kääntyä työterveyshuollon piiriin. Kyllä tuollainen pikku vika pitäis osata itse korjata. Pikku vikoja, heleppo korjata.

Kyllä on kiva kun on lämmintä, on ollut jo monta päivää. Tällaisina päivinä sen tajuaa kuinka armoton maa Suomi on asua ilmastollisesti ajatellen. Toki niitä armottomampiakin on, mutta ei Suomi kaukana kärjestä kyllä ole.

Nyt on mahtavaa. On se huikeeta kun yöllä on lähellä nollaa ja päivää 20-30 astetta. Pikku hiljaa alan ymmärtää niitä, jotka asuvat talvet Espanjassa tai jossain muussa lämpimässä maassa ja kesät sitten Suomessa. Ennen ajattelin että kaamosmasennus ja muut vastaavat löpinät ovat täyttä höpöpuhetta, kyllä mies kestää, sitten vietin vuoden Kaliforniassa ja muutin mieltäni. Nyt minulla on kotona kirkasvalolamppu ja korvilla kirkasvaloearplugit (ei varmaan taida olla yhdyssana).

Isän hautajaiset olivat oikein mukavat juhlat. Oli kiva nähdä serkkuja joita ei ollut tavannut pariin kymmeneen vuoteen. Huomattiin että kyllä meidän suvun miehet ovat herkkiä, varsinaisia itkupillejä – ei adressien lukeminen onnistunut keneltäkään vakavalta naamalta. Nyt minulla on hyvä olo, isä pääsi lepoon ja rauhaan.

Työt alkavat reilun viikon päästä. Mitäpä siihen sanoisi? Kivahan se, ei siitä mitään. Vanhenen päivä päivältä, kohta olen eläkkeellä, istun kiikkutuolissa ja muistelen miten kivaa oli olla töissä 🙂

Isä nukkui pois tänään klo 08:35. Vaikka lähtöä jo odoteltiin kuukausien ajan syövän vuoksi, on lopullinen hetki kuitenkin aina yllätys, joka vetää hiljaiseksi. Itku tulee väkisinkin, mitäpä sitä estelemäänkään.

Isä oli nukahtanut rauhassa pois sairaanhoitajan ollessa hänen luonaan kotikäynnillä ja saatuaan juuri uuden kipulaastarin + lääkettä liuoksena jota pystyi nielemään. Kaunis tapa kuolla, nukkua rauhassa pois.

Kävimme valitsemassa isälle arkun ja hautaustoimiston miehet kävivät pukemassa hänet pukuun, nostamassa arkkuun ja viemässä seurakunnan säilytystiloihin.

Isä oli kiltti mies, loppuun asti. Hän pääsi komealla autolla arvokkaan rauhallisesti hautausta odottamaan. Hyvää matkaa isä.

Kesäteatteri on loppu ja lavasteet purettu. Perjantaina Hailuotoon hakemaan veistoksia ja viemään ne Luulajanpuistoon. Onneksi Sanna lähtee kaveriksi ja Hannukin tulee Luulajanpuistoon auttamaan.
On ollut menoa ja vilskettä. Väsyttää.
Toisaalta, jos minulla ei olisi ollut kyseisiä aktiviteettejä tänä kesänä niin mitä olisin tehnyt? Lösöttänyt pitkästyneenä telkkarin ääressä? Mennyt baariin? Herännyt krapulaisena?

Väsyttää.

Niin on tämä(kin) kesä vain huristellut omalla painollaan. Onhan tässä ollut menoa ja meininkiä, eipä siinä mitään. Alakestilän navettanäyttely on menossa Limingassa, siellä ollaan JATZ, Iskulehdon Toni ja minä, Hailuodossa on ”Puusta sinä olet tullut”-näyttelyni, tai eihän se minun ole vaan minun järjestämäni. 8 eri taiteilijaa siellä on, 7 minun lisäksi. Vielä 4 esitystä jäljellä kesäteatteria. ”Kuin tuhka tuuleen” –showta on vedetty sateessa ja paisteessa, yhtään esitystä ei olla peruttu. Esityksiä on kai 26 kaikkiaan, eli 22 esitystä on jo vedetty. Yleisömäärät ovat olleet vaihtelevia sääolosuhteiden mukaan.

Elokuun lopussa tulee hetki, jolloin ”Puusta sinä olet tullut” puretaan Luulajanpuistosta, jonne se tulee kuun vaihteessa, ja kaikki on taas ohi ja arki alkaa, kitaransoiton opetus, ammatti johon tosin nuoresta pitäen jo halusin päästä.

On se kuitenkin vähän haikea hetki. Olisi mukavaa jos voisi nauttia jonkinlaista taiteilijanpalkkaa ja tehdä kaikenlaisia projekteja ympärivuotisesti. Minusta on ehdottoman väärin että eläkeikiä nostettiin ja sitten kun ihmiset pääsevät eläkkeelle ja olisi aikaa tehdä omissa intresseissään olevia hommia niin alkaa kunto ja fysiikka pettää. On se niin väärin. Perkele.

Päivä paistaa välillä. Siis ei sada.

OTSin sivuilla oli mukavasti ilmoitettu veistosnäyttelystä päivämäärineen kaikkineen:

http://ots.artoulu.fi/nayttely/puusta-sina-olet-tullut

Joka päivä ollaan oltu näytelmäharjoituksissa, alkavat joka päivä aikaisemmin ja loppuvat myöhemmin. Ohjaajaraukalla on kaikenlaista pohdittavaa. Toivottavasti kuitenkin mieli pysyy iloisena ja kevyenä, etteivät luovuuden kanavat tukkeutuisi ja tilalle tulisi painostavaa pakkotunnelmaa. Tuskinpa sentään, ohjaajamme on kuitenkin ammattimies, empaattinen ja kekseliäs.

Nyt olisi taas puuta veistettäväksi kun vaan jossain välissä kerkeäisi/viitsisi veistämään ja inspiraatio iskisi. Naapuri kaatoi kuusen ja antoi minulle siitä kelpo palasen sahailtavaksi. Lisäksi vanhempieni mökiltä toin pari kapeampaa männyn palasta. En vielä oikein tiedä laittaisiko toisen niistä saunapuuksi vai tekisikö mitä. Aika näyttää – tiedä vaikka lahoaisivat pihalle.

55 minuutin päästä harjoituksiin lähtö, kello nyt 14:05. Kotiinpaluu noin 22.00 tai aikaisemmin tai myöhemmin – riippuu jälkikritiikin määrästä. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia.

Erikoinen tunnelma. Isä vetelee viimeisiään, luulen. Tänään meni OYS:iin keskustelemaan mahdollisista hoitotoimenpiteistä, päätyi Kempeleen tk:n vuodeosastolle. Ei pysy tolpillaan. En usko, että enää kauaa menee.

Puusta sinä olet tullut –näyttelykiertue alkaa pian. Työt haetaan 3.6 ja viedään Pudasjärvelle 4.6, jossa näyttely avautuu 5.6. Siitä se kiertue alkaa.

Näytelmätreenejä alkaa olla lähes joka päivä, ensi-ilta juhannusaattona.

Maanantaina pitäis raahata oma veistos Galleria 5:een, jossa alkaa taiteilijaseuran hOTS -yhteisnäyttely.

http://ots.artoulu.fi/nayttely/oulun-taiteilijaseura-hots-highlights-summer-0

http://www.kaleva.fi/menot/tapahtuma/puusta-sina-olet-tullut-puuveistosnayttely/986665/?sdate=2015.06.05

Käytettiin sunnuntaina isää ja äitiä äänestämässä. Teki pahaa katsoa kun isä olisi halunnut olla reipas ja seisoa omilla jaloillaan ilman tukea, suoriutua äänestyksestä ilman apua, se on hänelle kunnia-asia, kansalaisvelvollisuus. Sairaus on kuitenkin ottanut yliotteen, eikä omilla jaloilla kävely onnistu kymmentä metriä pitempää matkaa ilman tukea, täytyy istahtaa lepäämään.

Me kaikki tulemme vanhoiksi ennen pitkää. Eräänä aamuna käytiin kahvila Makiassa ja alakerran vessaan meni hissillä mies rollaattorin kanssa. Hänen hupparinsa selässä luki ”ÄLÄ NAURA, SINÄKIN TULET VANHAKSI”. Ei naurattanut, tunsin myötämielisyyttä

Eduskuntavaalit olivat ja menivät. Huolettaa muukalaisviha ja äärikonservatismin nousu ympäri maailman. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa maahanmuuttajia kohtaan hyökkäyksiä tehdään jatkuvasti, Unkarissa äärioikeistolainen ja juutalaisvastainen Jobbik-puolue kasvattaa suosiotaan ja Suomessa kuulee kansanedustajien ja ehdolla olleiden suusta alatyylin tekstiä jotenkin siihen malliin että niitä beduiineja ei pidä tänne päästää ja että naisia ja lapsia saa päästää, miehiä ei. Raiskaukset ja rikokset lisääntyy. 

En muista sanatarkkaan kuulleitani ja lukeneitani lauseita mutta asiasisältö on sama: ulkolaisia ei pidä Suomeen päästää. Jollakin ehdokkaalla taisi lukea vaalimainoksessaan, että Suomi kuuluu suomalaisille, Somalia somalialaisille. No, arvonsa kullakin.

Mutta kuitenkin.

Toisaalta taas, me valitsemme omaa älykkyys- ja tunnetasoamme vastaavat edustajat, sellaiset edustajat, joihin voimme samaistua ja joiden puhetta ymmärrämme. Uskon, että supervisionäärit maailman pelastavine ideoineen ja visioineen voisivat jäädä rannalle eduskuntavaaleissa, kun emme ymmärtäisi heidän puheitaan ja kaavioitaan 🙂

Uskon ja luulen, että muukalaisviha perustuu pelkoon, pelkoon kaikkea uutta ja erilaista kohtaan. Aikanaan kun ensimmäiset tummaihoiset koripalloilijat tulivat Suomeen, niin olipas siinä ihmettelemistä. Muistan kun ystäväni kertoi olleensa kävelemässä kaupungilla katse alaspäin luotuna niin hänen äkkiä nostettuaan katseensa, olikin vastaantulijana kookas tummaihoinen mies. Ystäväni oli säikähtänyt äänekkäästi hätkähtäen.