”Meissä kaikissa asuu kaksi henkilöä, toista minä nimitän Egoksi. Ego haluaa aina olla oikeassa. Ego myös uskoo olevansa toisista ihmisistä erillinen olento ja kilpailee jatkuvasti heidän kanssaan. Hänestä tuntuu, että hänen koko olemassaolonsa riippuu hänen paremmuudestaan toisiin nähden. Niinpä hänen on saatava paitsi paljon tavaraa, myös kalliita tavaroita. Hän voi parhaiten, kun hän onnistuu nujertamaan jonkun toisen. Hän katsoo arvonsa perustuvan siihen, miten hän pärjää toisten joukossa, niiden, jotka hän epätoivoisesti pyrkii voittamaan. Hänen unelmiensa täyttymys on olla numero yksi. Aika hyvä saavutus on kuulua porukan parhaan kymmenesosan parhaan joukkoon, ja aivan välttämätöntä on olla keskitasoa parempi. Egosta ei ole pelkästään mukava voittaa, vaan hän tarvitsee voittoa kipeästi. Hänellä on jatkuvasti kova pyrkimys johonkin. Hän mässäilee saavutuksillaan ja laskee ahkerasti palkintojaan ja kunniamerkkejään. Egolla voi olla kaikkein upeimmat autot, tyylikkäimmät vaatteet, hienoimmat ateriat, vaikuttavimmat huumausaineet, omituisimmat seksikokemukset ja jos jonkinlaiset huvitukset, mutta kun ne ovat menettäneet makunsa tai joutuneet pois muodista, on laadittava uusi lista. Egon on mahdotonta olla tyytyväinen niin kauan kuin jossakin on joku, joka on voitettava, tai on vielä jotakin ostettavaa ja omistettavaa, jotta voisi olla voittaja. Hän ajaa takaa jotakin, mitä ei koskaan saavuta. Toista meissä kaikissa olevaa henkilöä, minä nimitän Hengeksi. Hän ei ole kiinnostunut mistään sellaisesta, minkä Ego kokee kiehtovaksi. Hän ei välitä hankinnoista, ei pyri mitenkään olemaan toisia parempi, puhumattakaan, että yrittäisi peitota heidät. Itse asiassa hän ei edes vertaa itseään toisiin. Hän tuntuu välittävän oikeastaan vain yhdestä asiasta, siihen hän pyrkii määrätietoisesti, muu ei merkitse mitään. Henki ylenkatsoo kaikkialla hääräilevän kaksoisveljensä tarvitsevuutta, ja haluaa vain olla rauhassa. Niin, henki on rauhan kaipuuta. Hän voi kyllä kilpailla, mutta hänellä ei ole mitään tarvetta olla kukkona tunkiolla. Henki voi aidosti nauttia omaisuudesta, mutta ei koskaan anna sen hallita itseään, hän voi yhtä hyvin antaa sen poiskin. Egon mantra on enemmän ja paremmin, Hengen mantra on aina sama: rauha. Henki säteilee rauhaa toisiinkin. Hän levittää tyyneyttä ympärilleen aina, myös kaaoksen keskellä. Siinä he siis ovat, meidän ikuiset sisäiset kumppanuksemme, Ego ja Henki. Kysymys ei ole siitä, miten toinen saataisiin pois pelistä, vaan siitä, miten se osa meitä, mikä pitää meidät jatkuvasti levottomuuden tilassa, saataisiin aisoihin. Kuinka voisimme lopettaa alituisen takaa-ajon ja olla tyytyväisiä? Kysyn tätä itseltäni monta kertaa päivässä. Kenen annan olla ohjaksissa?”

Dyer, Wayne W: Ajaton viisaus (Celia)