Mieli on pyhä, eivät lait ja yhteiskunnalliset käytännöt. Yhteiskunnan pahat teot on lähes kaikki tehty yhteiskunnan lakien suojissa. Sokrates murhattiin, koska lain mukaan oli soveliasta hävittää toisinajattelevat älyköt. Jean d´Arc, ”Orléansin neitsyt” poltettiin roviolla, koska laki määräsi niin. Herodes murhautti koko maan poikavauvat. Tämä hyväksyttiin, koska se oli hänen säädöksensä. Äitini syntyessä puolet tämän maan väestöstä, kaikki naiset, eivät voineet äänestää, koska säännöt olivat sellaiset. Kun minä synnyin, miljoonia ihmisiä kuljetettiin epäinhimillisten lakien varjolla kuin karjaa keskitysleireihin, ja heidän koko omaisuutensa takavarikoitiin. Laki määräsi ennen, että mustien ihmisten on istuttava bussin takaosassa, käytettävä eri juoma-altaita kuin valkoisten, ja elettävä kaikin puolin rajoitettua elämää, joka tarjosi hyvin heikot menestymisen mahdollisuudet. Älkäämme siis vedotko yhteiskunnallisiin lakeihin ja sääntöihin toimintamme oikeuttamiseksi. Henkilöillä, jotka todella ymmärtävät, mitä itseluottamus on, on sisäinen pakko elää eettisyyden, ei niinkään sääntöjen määräämällä tavalla. Melkeinpä minkä tahansa käytöksen oikeuttamiseksi, voidaan löytää joku epämääräinen laki, sääntö tai yhteiskunnallinen käytäntö. Se, jolle oman mielen integriteetti (1) ei ole ensiarvoisen tärkeä asia, vetoaa mielellään lakeihin, joutuessaan puolustelemaan tekojaan. Ne taas, joiden tavoitteena on henkisyyden kehittäminen, eivät tukeudu konformismiin (2).  

(Ralph Waldo Emerson, yhdysvaltalainen esseisti, runoilija, filosofi ja 1800-luvun transsendentalistisen liikkeen johtaja, 1803–1882).

• Integriteetti tulee latinan sanasta integritas tarkoittaen jotakin, mikä ei jakaannu helposti, jotakin kokonaista, koskematonta ja ehjää. Alun perin se tarkoitti puhtautta ja täydellisyyttä, eli tekopyhyyden vastakohtaa. Nykykielessä se yhdistetään myös rehellisyyteen ja luotettavuuteen.
• Konformisuus tai konformismi on yksilön ajatusten, tunteiden tai käyttäytymisen mukautumista kohti jotain ilmaistua, ymmärrettyä tai kuviteltua sosiaalista normia. Nämä normit ovat ryhmäkohtaisia, vaikka yksilöt usein uskovat niiden olevan universaaleja. Konformisuuden on havaittu vaikuttavan ihmisten poliittisin mielipiteisiin, kuuliaisuuksiin ja käyttäytymiseen.