Aika paljon vaikuttaa mielentilan muutos. Olin vapaalla töistä kolme päivää, eli perjantai + normi viikonloppu, ja ennätin jo asettautua tunnelmaan, että haluaisin jäädä lopun elämäkseni samanlaiseen vapauden tunteeseen, jossa voi tarttua jokaiseen hetkeen ja mielenkiintoiselta tuntuvaan ideaan aikataulusta niin tarkoin piittaamatta. Hieno tunne. Ennätin säveltää ja maalatakin pitkästä aikaa, syksy ja lähestyvä talvi on hyvää aikaa luomistyölle. Vaikeaa on jättää maalaukset kuivumaan rauhassa ja olla vilkuilematta niihin, koska vilkuillen huomaa aina jotain ”parannettavaa” ja lopputulos saattaa muuttua huonompaan suuntaan useilla parannuksilla. Tai sitten ei. Tuntui erikoiselta tulla takaisin töihin, vaikka en ollut kuin 3 päivää vapaana. Ihmisillä joilla ei ole muita aktiviteetteja kuin ansiotyö, saattaa ehkä olla vaikeuksia asettua eläkkeelle kun sen aika tulee. Ehkä, en tiedä, monethan nuo näyttävät olevan eläkkeellä huomattavasti kiireisempiä kuin töissä ollessaan.

Sain uuden tietokoneen työhuoneeseeni ja siihen ei vielä ole asennettu Sibelius-ohjelmaa. Tunnen itseni avuttomaksi tämän koneen ääressä säveltämisen suhteen. Koetan odottaa kärsivällisesti, vaikka en ole malttanut olla lähettämättä omasta mielestäni ystävällishenkisiä hoputusviestejä.  

Olen iltaisin lukenut meksikolaisen Sabina Bermanin kirjaa Nainen joka sukelsi maailman sydämeen ja ainakin tähän asti olen ollut todella vaikuttunut. Kirjan päähenkilö on sukeltanut minunkin sydämeen ilman minkäänlaista vastarintaa. Olen ollut sekä liikuttunut että toisinaan myös huvittunut tähänastisen perusteella.

Lumi tuli, lumi suli. Kivempi olis ollut jos se olis jäänyt kerralla, valkoinen hanki lisää valoisuutta, eikä koiran tassuja tarvitse pesaista kävelylenkin jälkeen. Nälän tunne alkaa muistutella itsestään, vaikka ei minulle olisi pahitteeksi hieman solakoituakin.