Vähän aikaa sitten innostuin vetyautoista. Nyt innostuin biokaasuautoista. Sähköautotkin innostaa kyllä. Kunhan vaan ei saastuta niin innostaa.

Viime viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä eli syyskuun vaihtuessa lokakuulle, olivat jotkut kekseliäät puskeneet Raine Körkön veistoksen kumolleen Luulajanpuistoon järjestämämme veistospuistossa. Puskemassa on täytynyt olla useampia ihmisiä, koska teos on painava ja vaijereilla kiinnitetty alustaansa. Se oli puskettu ympäri rakennusfirman kulkuesteporttia hyväksi käyttäen. Saavutus sinällään. Jos kyseessä olivat juopuneet ihmiset niin mahtoikohan veistoksen kaato tuntua enää niin hyvältä idealta sunnuntaiaamuna? Omassa nuoruudessani juopuneena tehdyt kepposet eivät enää naurattaneet seuraavana aamuna, eivätkä lievittäneet perusahdistusta.

En tarkoita, että veistoksen olisivat kaataneet juopuneet nuoret. Aivan hyvin asialla ovat saattaneet olla hurmioon tulleet uskovat, jotka kokivat Rainen työn kaatamisen arvoiseksi tai vaikkapa iso joukko esikoululaisia tai eläkeläisiä, jotka halusivat kisailla voimistaan. Ei sillä väliä kuka teki mitäkin. Tehtyjä ei saa tekemättömäksi.

Se ilahdutti, että joku tai jatkut olivat käyneet nostamassa veistoksen sunnuntaina pystyyn. Kävin sitten itse kiinnittämässä vaijerit alkuviikosta. 

Reetta Gröhn Soinisen toinen teos oli kärsinyt muuten vaan pikku vaurioita ja käytin sitä kotona ja yritin korjailla parhaimman kykyni mukaan. Nyt sekin on taas paikallaan.

Niin, niistä biokaasuautoista. Olisi kiva ajella ympäristöystävällisellä autolla. Kuulin ja luin että tavallisen bensakäyttöisen autonkin voi muuttaa biokaasuautoksi, jolloin autossa olisi molemmat järjestelmät. Kun kaasu loppuisi niin bensan syöttö alkaisi, kätevää. Voi voi kun olisi rahaa.