Facebookissa oli video, jossa joku nainen puhui rakkaudesta. Sanoi, että ihmiset rakastuvat sinuun ja sitten rakkaus loppuu ja tyypit lähtee, mutta jos rakastaa itseä, niin se itse ei koskaan lähde. Niin kai se on, että olis hyvä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja ois hyvä osata rakastaa itseä sellaisena kuin on, niin elämä vois olla helpompaa. Se ois kyllä tärkeää osata hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kaikkene vikoine ja puutteineen, osata hyväksyä ja rakastaa itseä sellaisena kuin on ja sallia itselle ne kaikki asiat, jotka nyt näkee ”puutteina” ja ”vikoina”, jotka pitäis muka korjata. Toisen ihmisen rakastamisessakin on tärkeä hyväksyä toinen sellaisena kuin toinen on ja rakastaa häntä kokonaisuutena, eikä yrittää muuttaa häntä toisenlaiseksi. Sama kai pätee itseen, eli on tärkeä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja rakastaa itseä kokonaisuutena, eikä yrittää olla toisenlainen.

Huomasin kirjoittaneeni masennuksesta usein tänne. Varmasti on tullut toistoa aika lailla, samoja asioita uudestaam ja uudestaan. Paskaakos siitä, ne asiat ovat askarruttaneet viime aikoina. Mitäpä noita enää jauhamaan.

Tytär tuli poikavauvansa kanssa Suomeen. Mukava pikku epeli, täyttää 19 päivä jo 4 kuukautta. Pojan poika täyttä jo yhden vuoden 24 päivä. Niin se aika kuluu. Itse vaan vanhenee päivä päivältä. Itse kyllä en ajattele ikääni ollenkaan, tunnen itseni mieleltäni yhtä nuoreksi kuin ennenkin. Sama juttu on minun sairauksistani, vaikka on kaikenlaisia diagnooseja, niin terveeksi minä ajattelen itseni. Välillä tuntuu, että se oikeanlainen positiivinen ajattelu pitää hyvässä kunnossa. Että semmosta tuli mieleen. Kirjotin sen takia vissiin, etten jankuttais uudestaan ja uudestaan masennuksesta.