Loma lähestyy, toiseksi viimeinen opetuspäivä. Ensimmäinen oppilas ilmoitti hyvissä ajoin ettei tule. Toisena piti tulla ryhmä, mutta olivat ilmoittamatta pois. Ei haittaa, vaikka vähän se kyllä harmitti, nimittäin se etteivät ilmoittaneet, olisihan se kohteliasta. Olisin voinut tulla 2 tuntia myöhemmin töihin. Mutta toisaalta, mikäs tässä on istuskella ja sävellellä. Ennättäisi käydä syömässäkin, mutta kotona olisi jääkaapissa sellaista syötävää mikä pitäisi syödä pois, ettei mene vanhaksi. Mieluummin ruoansulatukseen kuin roskikseen, meillä kun ei ole bioroskista.

Arkihuolia. Pikku murheita nykyisen maailman tilanteen rinnalla.

 Aina kun pohtii maailmaa isommassa mittakaavassa, tulee Trump mieleen. Eilen Trumpia ajatellessani pulpahti päähäni Tony Halme, heissä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, eikä pelkästään heidän valintojensa yllätyksellisyydessä. Ajattelin, että kuinkahan kauan Trump, joka on jo iäkäs mies, jaksaa painaa nykyisellä vauhdillaan. Viimeisimmät puheet että Amerikan täytyy lisätä asevoimille runsaasti budjettia ja Amerikan täytyy voittaa sotia säikäytti todella. Toivon, että hän ei jaksa kauaa touhuta. Koko homma vaikuttaa suurelta showlta. Toivon, ettei show ja Trumpin viljelemä toisten syyttely johda ikäviin lopputuloksiin.

Olen aika onnellinen mies – saan herätä joka aamu uuteen mielenkiintoiseen päivään suhteellisen terveenä, vaikka tiedän vanhenevani ja kangistuvani päivä päivältä, ja tiedän myös että voisin tehdä paljon enemmänkin terveyteni eteen. Jos päättäisin tehdä nykyistä enemmän terveyteni eteen, niin se ei kyllä kummoisia ponnistuksia vaatisi, koska en tee nykyisin käytännöllisesti katsoen mitään.

Tänne on luotu tällainen ihmeellinen planeetta, jolla kykenemme elämään – siis me kykenemme. Ketkä me? No, kaikki me jotka täällä elämme. Se se onkin ikuisuuskysymys, se, että ketä ja mitä me ollaan ja kuinka me ollaan tänne tupsahdettu. Uskon että kysymyksessä on paljon muutakin kuin oikeaan paikkaan oikealla hetkellä kiirehtinyt siittiö. Meillähän on keho kaikkine ihmeellisyyksineen, meillä on mieli, meillä on sielu.

Wikipedian mukaan Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan.

Hienosti sanottu. Siinä sitä riittääkin pohtimista.  

Jossitellaanpa vaikka niin, että jos ja kun me olemme osa maailmankaikkeutta ja maailmankaikkeus on puolestaan värähtelyä, energiaa, niin silloinhan mekin olemme samaa energiaa, samaa värähtelevää ja tutisevaa voimaa, ja jos vielä enemmän jossitellaan, vaikka niin että Jumala on tuo kaikenkattava energia ja me olemme samaa energiaa niin silloinhan me olemme osa Jumalaa, tai mitä nimitystä nyt tuosta kaiken kattavasta energiasta, värähtelystä nyt halutaankin käyttää. Jos näin on, niin Luojaansa rakastavien ihmisolentojen tulisi osata rakastaa itseäänkin, koska mehän olemme osa tuota kaikenkattavaa energiaa, jota Jumalaksi tai joksikin muuksikin voidaan kutsua. Itsesääli ja -inho siis pois, hus hus.

Sellaista tuli mieleen. Piti kirjoittaa jotain kun tuntui että jotain on tehtävä. Olin aamulla uhkarohkeasti katolla ilman turvavaljaita tai mitään köysiä ja lapioin sieltä lunta alas ja sen jälkeen sain uuden kitarasävellyksen valmiiksi. Sellaisen lyhkäisen minikappaleen, niitä on nyt tullut 3 kpl lyhyen ajan sisällä, en tiedä tuleeko enempää. Saapa nähdä soittaako niitä kukaan koskaan. Kyllähän niistä nuotit painetaan ja niitä saa ostaakin mutta modernin konserttimusiikin kysyntä on nykyään hiljaisenpuoleista.   

Aloin tätä kirjoittamaan ja puhelin soi. Jonkun vesiputkifirman kaveri soitteli missä kunnossa meidän talon vesiputket ovat. Kysyin että mistä soittelet. Kaveri meni vähän hämilleen, sanoi firmansa ja kyseli missä kunnossa meidän talon putket ovat. Sanoin, että se ovat hyvässä kunnossa vaikka arvelen vähän valehdelleeni. Mies meni vähän hämilleen ja jatkoi että niin mutta minkä ikäiset ne ovat. Sanoin että se on minun yksityisasiani. Sitten hän hoksasi lopettaa. Jos ei olisi hoksannut, olisin sanonut seuraavaksi että minulla on puhelinmyyntikielto. Se pitää kyllä paikkansa, mutta ei se näytä toimivan aivan sataprosenttisesti.
En osannut suhtautua positiivisesti tuohon puheluun, harmi. Tuntui jotenkin ikävältä hänen tapansa vaatia vastauksia kysymyksiinsä. Hemmetti, en minäkään hänelle soittele, että mitenkäs teidän perheessä on musiikkiopintojen laita, onko opiskeltu laisinkaan? Löytyykä kitaraa talon varastosta? Ukulelea ullakolta?
Pitäisi kyllä osata suhtautua positiivisesti kaikkeen, se olisi ihanne. 

Viime viikolla oli kokous jossa tuli esille asia opetustuntien vähenemisestä. En yleensä haudo työasioita mielessäni vapaa-ajalla, mutta tämä pyöri koko viikonlopun ajan mielessä mökillä ollessamme. Ei irrottanut otettaan kertaakaan, sinnikäs kaveri. Mieleen pulpahteli kaikenlaisia muita mahdollisuuksia ansaita elantonsa. Vapaaksi taiteilijaksi ei oikein arvaa heittäytyä kun on tuota velkaakin vielä maksettavana. Mielelläni kyllä jäisin, ulkoiset olosuhteet säveltämiseen, maalaamiseen ja veistämiseen olisivat mitä parhaimmat, niitä hommia työnteko tuntuu vain rasittavan, mutta mutta.
Elämänsuuntaa valitessa olisi mielestäni hyvä seurata sydämensä ääntä, niin kuin tein nuorena kitaran suhteen, sitä vain piti saada soittaa ja olin päättänyt että siitä leipäni revin, opettamalla ja konsertoimalla. Into ja halu konsertoimiseen on kyllä laantunut, mutta mukavaa hommaahan tämä opetustyö on, nyt kun saa opettaa niitä asioita jotka parhaiten osaa. Elämä on ollut hyvää, toivottavasti säilyy sellaisena ja miksei säilyisi – elämä on juuri sellaista, millaiseksi teemme sen.
Keksin juuri tuollaisen aforismin, piti tuijottaa lausetta pitempäänkin ja miettiä uskoisiko siihen.

Maailman tilanne huolestuttaa. USA:n presidentti Donald Trump vaikuttaa todella arvaamattomalta kaverilta. Niin arvaamattomalta, että muun maailman on syytä olla varuillaan. Todella varuillaan. Tuntuu, että siihen virkaan ei vaadita suuriakaan älyllisiä lahjoja, näyttää riittävän että osaa tunnetasolla vaikuttaa ihmisiin ja toisia haukkumalla kääntää huomio itsestä pois. Onkohan mahdollista, että presidentiltä otettaisiin virkaoikeudet pois, hänet pantaisiin viralta niin kuin normaalit työläiset tarvittaessa?
Trump syyttää nyt mediaa kaikesta. Onkohan hänellä mahdollisuutta sulkea lehdistöä ja alkaa julkaista vain yhtä ja ainoa totuutta, Trump-Sanomia?
Trump, yksi ainoa mies ja sellainen sotku. Niin kuin koululuokkakin, jos siellä on yksi häirikkö niin se riittää, kaikki on sekaisin. Häirikkö kerää oman kannattajakuntansa, koska kukaan ei halua olla häntä vastaan varsinkin jos hän sattuu olemaan suurempaa ja vahvempaa sorttia. Loppujen lopuksi hänkin saattaa olla vain yksinäinen reppana, joka toisten ystävällisyyttä, myötätuntoa ja hyväksyntää kaipaa. Jokainen etsii onneaan, kuka löytää sen milloinkin, jotkut eivät kai koskaan.
Tai sitten hän saattaa olla vain narsistinen psykopaatti, joka ei piittaa toisten tunteista ja aiheuttamastaan vahingosta.

USA:ssa on uusi presidentti. Kovasti tuntuu päivittäin olevan mediassa  infoa uusista luvista ja kielloista, joista hra presidentti on allekirjoitellut. Milloin hän kieltää mitäkin ja milloin taas lupaa. Minusta meininki on huolestuttavaa. Olin niin iloinen kun Obama valittiin presidentiksi, olisin toivonut että hän olisi jatkanut ikuisesti.

Maailman meno tuntuu olevan hetkellä menossa rankemmin ja rankemmin talouselämän ehdoilla, kaiken pitää vain tuottaa ja tuottaa päivä päivältä enemmän rahaa, seurauksista viis. Ei tunnu olevan väliä vaikka ihmiset kärsivät ja teollisuus saastuttaa luontoa, pääasia että tuotteet menevät kaupaksi ja raha virtaa oikeisiin taskuihin.

Mitä osaisin nähdä asiassa positiivista? Ainakin sen, että luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjä on runsaasti. Uutterat aktivistit jaksavat painaa pitkää päivää uskomansa asian puolesta. Se on todella hieno asia. Ilman heitä saattaisi tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Keep on the good work.

Talvi on raskasta aikaa pimeän vuoksi. Kun aurinko alkaa paistaa niin sitä huomaa selvän muutoksen omassa mielentilassaan. Olipa uutinen.

Radiossa puhuttiin aamulla laturaivosta. Se oli minulle uutta. Liikenneraivo on kyllä tuttu, mutta laturaivo ei niinkään. Kohtasin sitä kyllä kerran itsekin kun oltiin menossa koiraladulle ja sellaisella ”pariladulla”, jossa 2 latua vierekkäin, niin tuli vastaan mies ison mustan koiran kanssa ja kun hänen koiransa tuli meidän kohdalla meidän koiraamme kohti, niin mies alkoi hakata koiraansa sauvallaan ja huutaa ”Ei, ei, ei”. Se tapahtuma on vieläkin mielessäni. Kävi sääliksi sitä koiraa. Ajattelin, että sillä koiralla ei tule olemaan helppo elämä jos mies on siviilissäkin vastaava kasvattaja. Mietin myös, teimmekö itse jotain väärin, joka laukaisi miehessä raivon, en tiedä. Se oli erikoinen tapaus. Toimittaja otti vielä esimerkin, että jos vaikka mies hiihtää mielestään lujaa ja nainen ohittaa hänet, niin se saattaa nostattaa tunteita miehessä ja hän alkaa kiihdyttää vauhtia ja kilpailla naisen kanssa. En tiedä tapahtuuko tällaista, kun en oikein ole urheilumiehiä. Toivottavasti ei. Toisen kerran koiraladulla eräs mies ohitti minut, vaimoni ja koiramme ja hänen iso musta koiransa hyökkäsi koiramme kimppuun. Minä kaaduin siinä rytäkässä. Mies sai koiransa irti ja siinä häslingissä kun yritin itse selvitä sukset ristissä ylös hangelta, kuulin miehen kovasti pyytelevän vaimoltani anteeksi. Rouvani meinasi että joo, ei tässä mitään ja minä edelleen ähisin ja yritin kammeta pystyyn. Sellaisessa tilanteessa pitäisi kyetä ajattelemaan positiivisesti, mutta sillä hetkellä en todellakaan kyennyt siihen. Ajatukseni olivat kaukana positiivisista ilon ja rakkauden ajatuksista.
Huomasin että netissä on paljonkin samasta aiheesta, esim. http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701152200053918_uu.shtml

Musiikkikasvatus muuttaa taas muualle, joko ensi syksynä tai 2018, en muista milloin. Ammattikorkeakoulu tulee näihin tiloihin. Luokanopettaja ja varhaiskasvatuspuolelta loppuu soitonopetus ensi syksynä kokonaan. En tiedä paljonko sillä säästetään ja miksi. Tuntuu koko Suomi säästävän. Toivottavasti se joskus loppuu ja saadaan soitonopetus ja monet muut asiat takaisin.

Ai niin, pipo hävisi tänään töissä. Laitoin sen aamulla luokkani naulakkoon ja kotiin lähtiessä se oli kadonnut. Harmi juttu, kova pakkanen tänään, aamulla auton mittari näytti -16, kotiin tullessa muistaakseni -14. Hyvä ettei pankkikortit olleet hävinneet takin taskusta. Jospa sille pipon häviämiselle löytyy joskus inhimillinen selitys, olis kiva. 

Nyt on 2017 ja loman viimeinen viikko menossa.
En ole saanut mitään aikaan, taiteellista työtä tarkoitan, jos ei joululaulu- ja iskelmäsovituksia kitarakvartetille tarkoiteta, vaikka onhan se sentään jotain sekin.
Tulee jotenkin huono omatunto kun ei ole saanut mitään aikaan, vertailee tätä lomaa aikaisempiin, jolloin sitä on tullut maalattua/sävellettyä/kirjoiteltua/näyteltyä. Totta tämä aikaansaamattomuus on tavallaan kehon ja mielen lepoa, jonka oli tarkoituskin tulla tähän aikaan. Nyt tällä tavoin, mitäpä tuota valittelemaan. Ei sitä kannata väkisinkään yrittää mitään luoda (muuta kuin lunta), jos ei ole inspiraatiota. Väkisin ei saa paskaakaan väännettyä, kyllä se senkin on annettava itsestään tulla, kaikessa rauhassa.

No niin, nyt tuli tuokin asia käsiteltyä. Mitähän sitten?

Iltaisin sängyssä olen aina lukenut yhden luvun Wayne Dyerin kirjaa Pyrkimyksen voima, joka liippaa melko läheltä meikäläisen elämänkatsomusta, ainakin tähänastiset sivut. Terävä sälli (siis se Dyer), ja on onneksi kirjoittanut kirjaansa riittävän lyhyitä pätkiä aina yhden otsikon alle niin se on sopiva annos ennen yöunia. Minusta on tullut aika laiska kirjojen lukija. Ennen luin ahkerasti ja tein ahkerasti kaikkea muutakin. Nyt olen vähän, tai ehkä on niin vähänkään laiskistunut monilla aloilla, fyysisesti ja henkisesti.

Vähän tuntuu nyt tulevan itsesäälikuorrutteista tekstiä. Pitäisiköhän lopettaa? Niin taidan tehdä. Heippa.

Löysin netistä useita nimiä Jumalalle. Yhteen tietolähteeseen (joita oli monenlaisia) oli koottu seuraavat: ”Jumala”, ”Herra”, ”Herra Jumala”, ”Luoja”, ”Kaikkivaltias”, ”Isä”, ”El”, ”Elohim”, ”El Shaddai”, ”Adonai”,, ”YHWH”, ”OLEN MITÄ OLEN”, ”MINÄ OLEN”, ”Jahve”, ”Jehova”, ”Yah”, ”Allah”.

Monenlaisia nimiä siis löytyy ja varmasti löytyisi lisääkin jos oikein alkaisi penkomaan, mutta se nyt ei taida olla tässä yhteydessä oikein järkevää.
Eräässä kirjassa puhutaan kaikkialla vallitsevasta luovasta voimasta, energiasta. Vasta luin jonkun puhuvan pelkästä energiasta, mikä lienee hyvin käytännöllinen nimi omassa lyhykäisyydessään.
Wayne Dyer nimittää kirjassaan ”Pyrkimyksen voima” (OTAVA, ISBN 951-1-20799-7), tuota kaikkialla vallitsevaa luovaa voimaa pyrkimyksen voimaksi, mikä on ihan ok nimitys sekin.

Yhtenä keinona Pyrkimyksen voiman ominaisuuksien soveltamiseksi jokapäiväiseen elämään Dyer kehottaa torjumaan epäilykset:

”Torju epäilykset. Epäilyjen hälvetessä yltäkylläisyys ottaa vallan ja silloin kaikki on mahdollista. Meillä kaikilla on taipumus muovata ajatuksillamme maailmasta tietynlainen. Jos epäilet kykyäsi luoda haluamasi kaltainen elämä, silloin torjut pyrkimyksen voiman. Vaikka mistään ei voisi päätellä, että toiveesi ovat toteutumassa, älä sittenkään epäile. Muista, että se tukihihna riippuu kyllä yläpuolellasi odottaen, että tartut siihen ja antaudut pyrkimyksen voiman vietäväksi.

Shakespeare on sanonut: ”Epäilymme ovat pettureita. Niiden takia menetämme usein sen hyvän, minkä voisimme saada, koska emme uskalla yrittää.” Ja Ramana Maharshi: ”Epäilyt heräävät, jos emme osaa antautua.”

Voit kyllä epäillä toisten puheita tai omia aistihavaintojasi, mutta torju epäilykset, jotka koskevat universaalia pyrkimyksen voimaa. Tiedä, että se on luonut sinut ja tuonut sinut tänne! Älä epäile, että olet peräisin voimakentästä, joka on sinun ulottuvillasi.”

Tällaista tekstiä Wayne Dyer kirjoittaa.

Yhdessä elokuvassa toinen kaveri toppuuteli toista, joka halusi elää vanhaksi. Toppuuttelija luetteli pitkän listan mielestään ikäviä asioita, joita vanheneminen tuo mukanaan ja lopuksi hän sanoi että seksi muuttuu vastenmieliseksi. Hauskasti sanottu, minähän repesin täysin.

Niinhän se on, että halut vähenevät vuosien myötä mutta vastenmielisyydestä en tiedä. Tietenkin jos toista osapuolta ei haluta ja hän makaa puolison kanssa kuvitellusta velvollisuuden tunnosta, niin silloinhan se saattaa olla vastenmielistä.

Mielenkiintoinen asia koko seksuaalisuus. Se tuntuu hallitsevan ihmisten ja kaikkien elollisten olentojen elonkulkua aika vahvasti alusta loppuun. Ihmisten, yleensä vastakkaisten sukupuolten, kohdatessa ilmassa on aina seksuaalista jännitettä, jollei tietoista niin tiedostamatonta ainakin. Elisabeth Haich on kirjoittanut kirjan Seksuaalivoima ja jooga. Siinä hän kutsui seksuaalivoimaksi kaiken kattavaa energiaa, jota monella nimellä kutsutaan, kaikenkattavaksi luovaksi luomaksi, värähtelyksi, luovaksi voimaksi jne jne.

Wayne Dyer kirjoitti jossain jotenkin niin niin että voit saavuttaa kaikki tavoitteesi olemalla sopusoinnussa kaiken kattavan luovan voiman kanssa. Toki omat tavoitteet ja pyrkimykset eivät saa/voi tuottaa haittaa kenellekään tai millekään, koska silloinhan ne eivät ole sopusoinnussa kaiken kattavan luovan voiman kanssa vaan pikemminkin ristiriidassa. Kuulostaa järkevältä.
Tuntuisi kai se erikoiselta jos olisimme jonkinlaisia yksittäisiä olentoja vailla minkäänlaista yhteyttä ympäröivään maailmankaikkeuteen. En jaksa uskoa että olisimme yksittäisiä erillisiä olentoja, joiden elämän tarkoitus olisi kerätä ilmaisia muoviämpäreitä. Uskon että olemme yhteydessä toisiin ihmisiin, eläimiin, luontoon, koko maailmankaikkeuteen, samaa värähtelyä koko porukka. Minusta hyvä vertaus on ilmapallo, ts. ihminen on kuin ilmapallon sisälle tungettu ilma. Pallon puhjetessa ja ilman purkautuessa ulos, se vasta tajuaa kuuluvansa suurempaan kokonaisuuteen, koko maailmankaikkeuteen.

Semmosia tuli mieleen.

Aamulenkillä Joiku -koirani kanssa kävelimme puiston halki ja katsellessani nousevaa päivää, puiston kauneutta ja nauttiessani lähes tuulettomasta pikku pakkasesta minun tuli tavattoman hyvä olo. Ajattelin, että yhtä hyvä olo se pitäisi olla räntäsateella ja tuulisella ilmallakin, kaikki taitaa olla omasta asenteesta kiinni. Minulle tuli niin hyvä olla että meinasi tulla itku. Siinä sitten käveltiin, Joiku ja minä, ja minä tuhersin orastavaa itkua. Ajattelin, että tämä se taitaa olla sitä onnellisuutta.

Edellisessä elämässä kävin jollain messuilla, vai olikohan se tietomaassa? No, joka tauksessa siellä pantiin käsi valokopiokoneeseen ja sieltä tuli vaikka mitä analyysiä ja taisi olla maininta että onnenpäivä tiistai.

No, nyt on tiistai. Tuli ainakin e-lasku sähkölaitokselta, 0,00€. Ei kuulemma tarvitse maksaa kun on joko hyvityslasku tai sen loppusumma on 0. Tuli mieleen, että eivätköhän ne osaa päättää kumpi se on.

Kohta sen s-postin lukemisen jälkeen tuli oppilas sanomaan etteivät voi tulla tunnille kun niillä on joku pakollinen luento.

Iltapäivällä sitten rouva lähti Joiku-koiraamme kävelyttämään, vaikka minä olen yleensä sen tehnyt. Suuria yllätyksiä päivä täynnä 🙂

Illalla olisi Jouko Tötterströmin retrospektiivinen sävellyskonsertti ja samalla hän täyttää 60 vuotta. Niin se aika rientää. Vastahan me itse kukin oltiin nuoria, tai ainakin minä.

Kohta alkaa joulukuu ja olisi yhteisnäyttelymme.

Aika vähän töitä kuraattorimme Katja Kettu oli itse kultakin valinnut, mielenkiintoista nähdä miten ne suurehkoon galleriaan asettuvat.