05/24/21

Kesä tulee

Vaikka säästä ei tällä hetkellä voikaan niin päätellä, niin kesä on tulossa siitä huolimatta. Kyllähän sitä vettäkin kuuluu tulla, että saadaan kasvillisuus parhaaseen loistoonsa. Tällainen lysti tulisi kesä kesäkuussa:
https://artoulu.fi/nayttely/jorma-styng-marja-leena-tykkylainen-luonnollisesti-2/

Harmi vain kun tuossa mainoksessa ei ole Marja-Leenasta mitään, minusta hän tekee upeita töitä. Pudasjärvellä yhteisnäyttelyssämme viime syksynä niitä jo sain ihailla.

Mitäs muuta? No, eipä ihmeitä, liityin ”Roska päivässä” -ryhmään ja tein sellaisen Roskislauluun, joka pitäisi nyt saada nauhalle. Huomenna olisi tarkoitus yrittää nauhoittaa ensimmäisen kerran, saa nähdä mitä tulee kun äänityskalusto eikä äänittäjä (=minä) eivät ole ammattitasoa. Jos ei onnistu, niin pitää miettiä jotain muuta mahdollisuutta kun kerta tuli jo luvattua, että se nauhoitetaan.

03/19/21

Häpeä

Oltiin rouvan kanssa viikko mökillä, puulämmitteisessä mökissä keskellä metsää. Oli mukavaa olla viikko ilman maskia ja hengitellä raikasta ulkoilmaa, pakokaasuista ei tietoakaan. Nyt kun ajokortti on toistaiseksi hyllyllä terveydellisistä syistä, matkanteko mökille on huomattavasti erilaisempaa kuin ennen, nyt mennään bussilla Ylikiiminkiin ja sieltä sitten loppumatka taksilla mökille. Kyllähän se ruhtinaalliselta tuntuu mutta minkäs teet, autoa ei enää ole, eikä toisaalta korttiakaan. Myytiin auto saman tien, kun ostaja löytyi.

Tultiin tänään kotiin, äsken syötiin ja kuunneltiin youtubesta Ilona Rauhalan podcastia, jossa hänellä oli vieraana terapeutti ja terapeuttikouluttaja Marjo Timoria ja he keskustelivat häpeästä, mitä se on, miten se vaikuttaa elämäämme ja miten sen kanssa voi tulla toimeen. Timoria puhui tiukkaa asiaa, esimerkiksi näin: ”sekin on vanha määritelmä että miehet ei puhu. Mä oon joskus sanonu ihan luennoillakin ja useinkin oon sanonut sitä että miehet puhuu paljon enemmän, naiset höpöttää monenlaista, sillon kun mies puhuu, se puhuu asiaa, se puhuu sieltä syvältä, se on vaan siinä kun asettuu kuulemaan”.  Minua kosketti tuo paljon ja ehkä kaikkein eniten kosketti kun Timoria sanoi jotenkin niin että ei lapsi tunne häpeää, se opetetaan hänelle (sanamuodoista on ole ihan varma, etsin sitä kohtaa videolta uudestaan mutta väsyin etsimiseen ja luovutin, linkki on tässä https://www.youtube.com/watch?v=PqmXfEBAoUE. Kannattaa kuunnella, tiukkaa asiaa. Videon lopussa keskustelu tahtoi kuitenkin mennä naureskeluksi ja toisen päälle puhumiseksi, että en jaksanut kuunnella tällä kertaa enempää. Luulen jatkavani toisena päivänä, en luule vaan tiedän.  

Kun kuuntelin häntä ja etenkin noita sanoja, tietyt lapsuuden kokemukset palasivat mieleeni ja oikein kuulin tietyt sanat ja elin tietyt kokemukset uudestaan kyyneleiden valuessa silmistäni. Olen hyvin herkkä ihminen, liikutun herkästi, nauran herkästi, koen asiat voimakkaasti, nyt herkkyys ilmeni liikutuksena. Kaikkia muistojani en ole jakanut edes vaimoni kanssa kaikkien näiden avioliitovuosien jälkeenkään. Ehkä vielä joskus avaudun tarpeeksi.

02/9/21

Kaunis helmikuu

Mahtavaa kun kesä lähestyy, nyt jo kohta helmikuu puolessa välissä, aurinko paistelee. Viime viikolla tapahtui muutamia ei niin kovinkaan jokapäiväisiä tapahtumia. Viikolla möin toisen sähkökitarani, se meni Tampereelle ja lauantaina möimme rouvan kanssa automme, vanhan rakkaan Toyotan. Se meni Ylöjärvelle Lakialaan, sinne Tampereen lähelle. Kaiken kukkuraksi kävimme vaimoni kanssa purkamassa ART-tilan näyttelyni kiikuttaen työt polkupyörillä kotiin, kaiken kaikkiaan 20 työtä, 17 maalausta ja 3 pientä veistosta, joista tosin yksi jäi sinne gallerian toimistoon. Kerran vain taululasti kaatui hankeen matkan varrella. Kyllä olin ja olen kiitollinen rouvalleni avusta.

Juuri tultu kotiin, näpit ja nokan pää jäässä reilun pakkasen takia. Silti ihan hauska reissu. Kesäkuussa kun on Limingassa näyttely niin en taida viedä teoksia sinne polkupyörällä, saattaisi tulla pitkä ja väsyttävä reissu.

01/17/21

Sunnuntai

Heräsin aikaisin. Olipa uutinen, varmaan tulee Iltasanomiin juttu mokomasta sensaatiosta. Tein vähän simppeleitä joogaliikkeitä ja meditoin. Kävin pesulla ja pissillä ennen niitä. Vetelin kuminauhaa fysioterapeutin vuosien takaisten ohjeiden mukaan, pitää olkapäät kunnossa. Luin Kalevaa, söin aamiaista ja join kahvit. Väsytti tolkuttomasti.

Menin sohvalle tarkoituksena vetäistä pikku tirsat. Oisin kyllä varmaan nukahtanut helposti, mutta katsoin youtubesta Pave Maijasta kun hän veti Mestarit areenalla -taltioinnissa ”Pidä huolta” -biisin ja märisin. Oli ja on siinä mestarimies ja huippubiisi. Katsoin myös kun Hector esitti ”Lumi teki enkelin eteiseen”, eikä kyyneistä meinannut tulla loppua 🙂 . On ne mestarimiehiä, yleisö oli aivan haltioissaan.

Poliisilta tuli kirje, jonka otsikkona oli ”Kuuleminen toistataiseksi olevaan ajokieltoon määräämisessä”. Sai varata ajan kuulemiseen, laittaa sähköpostia tai olla noteeraamatta, asia käsitellään joka tapauksessa. Tosi hieno asia, että asianosaisellekin annetaan mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä. Minähän sanoin.

Olin hieman eri mieltä parista yksityiskohdasta ja niistähän piti kirjoittaa. Saapa nähdä millainen auktoriteetti lääkäri on, tarkoitan että annetaankohan minun mielipiteelleni paljoa painoa. No, aika näyttää. Eiköhän se ole niin että kaikki ratkaisut ovat hyväksi, elämä menee niikuin menee, kaiken pitäisi olla opiksi.

Joku guru oli muistaakseni vastannut joka päivä ”oikein hyvä”, kun häneltä oli kysytty että ”millainen päivä sinulla tänään on?”. Sitten sitä oli ihmetelty, että miten sillä aina muka voi olla hyvä päivä ja oli tietenkin kysytty että eikö sillä koskaan muka ole hankalia päiviä. No, herra oli vastannut että ”on niitä tietysti aina silloin tällöin, mutta ne ovat silti hyviä päiviä”. En nyt muista sanatarkkaan tuota juttua, eikä varmasti sen kertojakaan muista, koska se minulle suusanallisesti kerrottiin, mutta eiköhän se asian ydin tullut selväksi, siis että se on tärkeinpä miten asioihin suhtautuu, niistä voi ottaa nokkiinsa ja katkeroitua tai ne voi hyväksyä ja yrittää oppia niistä jotain. Näin minä tuon asian ymmärtäisin.

12/18/20

Vaihtelua elämään

Kävin tänään lääkärissä ja tajusin että ihminen on aika lailla riippuvainen tekniikan ihmeistä, kuten nyt vaikka esimerkiksi henkilöautosta. Lääkäri (neurologi) nimittäin määräsi minut ajokieltoon elokuuhun 2021 asti. Sitten saa kortin takaisin, jos terveys pysyy riittävän tip top.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne miettiä kaikkien päivittäisten asioiden toisella tavalla organisoiminen, esim. kesämökkireissut, auton vakuutus, auton mahdollinen myynti, kauppareissut, mahdolliset taideteosten kuljettamiset (=näyttelyt), mummon käyttäminen asioilla ja siellä kyläily jne. jne. No, eiköhän se kaikki onnistu, elämähän on vaihtelevaa ja vaihtelut kuuluvat elämään. Muuten saattaisi vallan tylsää olla tämä porskuttelu.

Nyt olen aika vahvasti keskittynyt kuvataiteiden värkkäilyyn, nyt talvella pääasiassa maalauksia. Mökillä on näppärämpi tehdä veistoksia sitten lämpimämmällä säällä. Tammikuussa alkaisi näyttely ARTo-galleriassa, ellei maailman koronatilanne aiheuta muutoksia julkisiin tapahtumiin, kuten esim. taidenäyttelyihin. Olisi kiva jos kaikki menisi hyvin ja koronatilanne hellittäisi maailmassa. Äkäinen tuntuu virus olevan.

Joe Bidenin valinta USA:n presidentiksi tuntuu hyvältä asialta. En sano mitään vielä tällä hetkellä istuvastasta presidentistä, hra Trumpista. En halua arvostella ketään julkisesti (vaikka joskus saatan niin tehdäkin, olen pahoillani jos olen jotakuta joskus loukannut).

Yes, mitäpäs sitä muuta? Ei kai sitä ihmeitä. Kitaraa en ole yrittänytkään soitella yli vuoteen, oikeastaan jo 1,5 vuoteen, ei ole oikein innostanutkaan. No, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

http://ots.artoulu.fi/nayttely/arttila-jorma-styng-sine-nomine

11/12/20

Ehtoo

Ilta taas. Yleensä mennään nukkumaan iltaisin, mutta nyt istun tässä. Kumma juttu. En oikein tiedä mitä tekisin. Yhtä maalausta yritin tuossa varovasti muka parannella, mutta en tiedä menikö huonommaksi. Pitäisi laittaa muutamaksi viikoksi piiloon ja katsoa sitten uudestaan.

Kaverin kanssa pelailtiin tänään koronaa, oli mukavat matsit. Roisia huumoria ja sattumanvaraisia osumia nappuloihin + huteja. Mukavaa touhua kun päätavoitteena ei ole voittaminen eikä Suomen mestaruus.

Kävin purkamassa Hyvän mielen talossa olleen näyttelyni pois, seuraava olisi taidelainaamo ARTo:ssa alkaen 7.1.2021. On se hyvä että on tohinaa niin ei pääse tylsistymään.

Ei ole tullut kitaraa soiteltua, paitsi yhtenä päivänä koitin vähän räpläillä. Hiukka oli tekniikka rapistunut ja sormet kangistuneet, eikä ollut enää samaa intoa ja kiihkoa kuin nuorempana. Tuli tunne että aikansa kutakin. Paitsi tulevaisuutta ei voi koskaan tietää ennalta, tiedä vaikka mitä se toisi tullessaan. Tiedä vaikka edessä olisi vaikka mitä, niinkuin siellä tietysti onkin, koska sitä ei voi ennustaa. Kaikki on uutta, nyt on vain tämä hetki ja nyt sekin meni, hupsista heijaa.

11/8/20

Teknisiä ongelmia kotisivuissa

Nämä kotisivut pitäisi päivittää modernimpaan ja palvelun tarjoajan mukaan kaikin puolin parempaan versioon, vaan kun ei ole vielä onnistunut. Siinä hommassa on niin paljon sellaisia yksityiskohtia että tietokone-experteiltä onnistuisi ehkä hetkessä vaan meikäläiseltä ei. No, nyt ainakin pääsin sellaiseen pisteeseen, että olisi pitänyt vaihtaa jotkin salasanat joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Tiedän kyllä käyttäjätunnuksen ja salasanan sivuilleni kirjoittamiseen, kuvien lisäämiseen/poistamiseen jne, mutta tuonne asetuksiin ja päivityksiin pitäisi olla jotkin erit. Sain palvelun tarjoajalta yhdet salasanat mutta tarvitsen vielä toisetkin – kas siinäpä pulma. Teen ilmeisesti jotain väärin ja toivon että joku päivä älyän että mitä. Ei vain huvita aina istua tässä koneen ääressä ihmettelemässä 🙂 . Olisi kaikkea muutakin tekemistä. Toivon että saan pian taas ohjeita sähköpostitse palvelun tarjoajalta.

Päivät ovat muuten kuluneet omien mielihalujen mukaan: milloin yritän saada maalauksia/veistoksia valmiiksi, milloin nukun päiväunia, milloin käyn rouvan kanssa milloin missäkin ja milloin harmittelen etten ole saanut pihatöitä tehtyä ja milloin taas harmittelen sitä että olen antanut kilojen lisääntyä kehooni. Sellaisia jännittäviä päiviä olen viettänyt. Voi veljet.

9.11.2020: Sain viestin webhotellilta että ovat päivittäneet PHP-version (mikähän lienee?) siihen mikä sen pitää olla. Hyvä homma, ei meinannut ittellä oikein onnistua. Mahtoivatkohan kyllästyä toistuviin kyselyihini? Toivottavasti jatkossa sujuu paremmin 😉

11/3/20

Marraskuu tulla tupsahti

Nyt jo marraskuu! Aamulla ulkolämpötila oli +8,7C, aika erikoista tähän aikaan vuodesta.

Myrsky oli kaatanut puun mökkitielle. Kävin sahaamassa sen pätkiksi ja raahaamassa kuivumaan. Hiukka väsytti. Oli tarkoitus sahata veistos muttei jaksanut.

Taisi olla 5.10 kun riistakameramme oli kuvannut pihalla vierailleen suden. Jännä juttu.

10/26/20

Laiskuus vai mikä lienee?

Vitsi kun olen ollut laiska näiden kotisivujen suhteen, niin kuin monen muunkin asian. En ole viitsinyt laittaa tänne kuvia uusista maalauksistani ja veistoksistani, niitä on sentään jonkun verran tullut. Nyt on kyllä ollut vähän näyttelyitäkin ja ensi vuonna tulee lisää, jos ei korona tai joku muu asia sotke kaikkea.

Ei ole kyllä tullut sävellettyäkään mitään, enkä ole koskenut kitaraankaan sitten toissakevään. Voi veljet, onko siitä tosiaan niin kauan, kun edes yritin tehdä mitään musiikillisesti? En ole tosin tuntenut mitään mielenkiintoa siihen suuntaan. Kuuntelen kyllä musiikkia ja vahvat esitykset vaikuttavat minuun aika lailla tunteen tasolla, niin kuin moni muukin asia nykyään, olen todella herkkä.

Käytiin tänään kylässä äitini luona Kempeleessä. Äitimuori, 98-vuotias leski, ensi toukokuussa 99, on vielä yllättävän hyvässä kunnossa, kuulo vain heikon sorttinen. Nyt rupesi kyllä oikein mietityttämään, että onko hänellä niin valtavasti niitä vuosia kertynyt vai olisko nyt meikäläisen muistissa korjaamisen varaa. Katsotaanpas, syntynyt vuonna 1931 ja nyt on 2020, jotenka 2020 – 1931 = 89. Voi veljet, olinpas tomppeli: HÄN ON SIIS 89-VUOTIAS JA TÄYTTÄÄ ENSI KEVÄÄNÄ 90 VUOTTA. Mitenkäs minä nyt tällä lailla? Se kai alkaa tuo muisti vähän vippaamaan pikkuhiljaa 😊.

No, oli miten oli, topakka muori, sinne kun menee kylään niin ei nälkäisenä lähde kotiin, se on varma. Tänään oltiin kyllä syöty jo menomatkalla ja minä sitten kohteliaana vieraana nukahdin olohuoneen sohvalle. No, pitää kai lopettaa, etten tänne lisää paljastuksia kirjoittele, vaikka eihän tässä kyllä mitään kovin intiimiä ole tullut kirjoitettua.