Tämäkin viikko sairaslomalla. Oli tarkoitus mennä mökille nyt pääsiäiseksi samoin kuin oli talvilomaviikon lopussakin mutta tämä helkutin virus on vähän vesittänyt näitä suunnitelmia. Täällä kotona sitä on vain tökötetty.

En ole saanut mitään aikaiseksi, tarkoitus oli maalata vähän tai säveltää vaan kun ei ole jaksanut, illallakin rupeaa nukuttamaan yllättävän aikaisin. Saisihan tuo kunto palautua ja ääni palata niin pääsisi tiistaina takaisin töihin.

Kalevassa oli hyvä yleisönosastokirjoitus Pyhäjoen ydinvoimalasta ja ydinvoimaloista muutenkin. En viitsi niistä nyt jauhaa. Ensi viikonloppuna oli vielä 3 näytöstä Flirttikurssi 55+ -näytelmää ja sitten se urakka olisi ohi. Se on ollut mukava kokemus, hyvä teksti, hyvä porukka, hyvä henki ja yleisö on ottanut sen hyvin vastaan, tupa on ollut aina täynnä. Sunnuntaina 3.4. on viimeinen näytös.

Kaksi oppituntia pidetty. Nyt vapaatunti ja seuraavat ilmoittivat olevansa sairaana. Opetus melkoista pihinää kun ei ääntä tule ja kurkkuun koskee. Menen lääkäriin 12.15. On tämä yhdenlaista soutamista.

Ei nyt oikein huvita kirjoittaa enempää.

11. pvä sairaana, koko viikko sairaslomalla. Eka viikolla oli talviloma ja minä kovasti sairaana, toka viikolla ensin omalla ilmoituksella 3 päivää pois töistä ja loput 2 lääkärin kirjottamalla sairaslomalla. Mieluummin oisin ollut töissä, mutta meneehän tämä näinkin

Nyt ei periaatteessa muuta vikaa kuin ääni pihisee niinkun pultsarilla. Lääkäri kirjotti jatain sellaista kuin Määrittämätön virusperäinen ylähengitystie-infektio. Nyt mulle tuli linkki josta pääsee kattoon labratuloksia. No, minähän kävin kattoon ja en ymmärtänyt mitään. Kokemus sekin.

Illalla taas teatterinäytös. Minä lavalle pihisemään. Saa nähdä kuinka pojan käy.
Koko viikon oon aikonut maalata taulua. Voimat ei oo riittänyt ja aikeeksi on jäänyt. Joiku haukkuu nyt niin kovin että pitää ottaa se sisään.

Heräsin aamulla paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Muistan kun yöllä vaihdoin hiestä märän t-paitani kuivaan, kävin vessassa, join vettä ja jatkoin uniani. Vaimoni, joka ei halua nimeään julkisuuteen, tuntui mukavan lämpimältä. Huomenna menen jo töihin (toivottavasti).

Aamulla heräsin, pesin hampaat jne, pukeuduin, meditoin, otin likapyykit (2 t-paitaa, 1 collegepusero) ja menin alakertaan. Siellä iloinen ja kiitollinen koira otti isäntänsä vastaan. Heittäytyi oikein kyljelleen ja hymyili että rapsuta nyt ukko. Minähän rapsutin. Luin pöydälle jätetyn viestilapun ja laitoin Joikulle aterian. Sitten ”istu”, ”maahan”, ”paikka” ja ”lupa” ja kohta naput olivat taas hävinneet. Mikä helvetin hoppu se on joka kerta? Eikö sitä voisi vähän makustella? Toisaalta, jos itse söisi aina samanlaisia 2 kertaa päivässä niin…

Koira vielä istua napottaa ruokapaikalla. On ruukattu antaa piimää jälkiruuaksi. Nuo ruoan saantia edeltävät komentosanat Joiku osaa jo niin hyvin, että usein pieni käden liike tai sanomisen aikominen (tai jumalaton nälkä) riittää.

Koirakakkapusseja taskuun, juustopaloja taskuun, vaatteet päälle ja menoksi. Pienillä juustopaloilla pystyy hallitsemaan suomenlapinkoiraa melko lailla hyvin. Itsestäni en olisi niin varma.

Sitten kotiin. Kaleva postilaatikosta ja aamiaista + lääkkeitä syömään. Ulkomaan osastolla lukee, että Paavi Franciscuksen mukaan Äiti Teresa julistetaan pyhimykseksi Vatikaanissa 04.09.2016.

Tämä on tärkeä uutinen. Tämä on tärkeä uutinen Suomen nykyiselle hallitukselle, riistämisen sijasta tulee auttaa. Tämä on tärkeä uutinen sotiville valtioille, ”vääräuskoisia” ei ole, kaikkien uskojen tulee pohjautua rakkauteen, ei vihaan.

Käännän sivua, katselen Anders Behring Breivikin natsitervehdystä kun hän on taas oikeudessa. Breivik syyttää Norjen valtiota epäinhimillisestä kohtelusta, koska hänet pidetään eristyksissä vankilassa. Breivikillä on vankilassa kolmen huoneen selli, jossa on televisio ja tietokone, mutta ei internet-yhteyttä. Hän pääsee ulkoilmaan jaloittelemaan. Hänen kanssaan voidaan kommunikoida vain lasin läpi. Valtiota edustava asianajaja Marius Emberland kuvasi Breivikiä ”erittäin vaaralliseksi mieheksi”. Viime vuonna toinen vankin oli yrittänyt hyökätä Breivikin kimppuun ja oli huutanut ”olet tappaja, lastentappaja…ja rakastan maatani…”.

Mikäli Breivik häviää juttunsa, saattaa hän viedä sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Luulen, että jos hän voittaa juttunsa ja saa vapaat liikkumisoikeudet muiden seurassa, niin hän ei elä pitkään fyysisessä olomuodossaan.

Seuraavalla aukeamalla onkin sitten juttua Ouluun saapuneista jalkapalloilijoista. Se ei minua niin kiinnostanutkaan.

Äiti Teresa ja Anders Breivik. Niin. Uskon Äiti Teresan elämäntyön perustuneen ehtymättömälle rakkauden tunteelle kaikkea elollista kohtaan. Breivikin ei niinkään. Hänen tapauksensa on mielenkiintoinen. On mahdollista että hän kykenisi saattamaan minut hirvittävän raivon valtaan jos istuisimme vastakkain keskustelemassa, tai sitten ei. Turha jossitella. Kun luen lehdestä, että Anders teki tai sanoi sitä ja tätä, tulee minulle surullinen olo. Häntä tulisi rakastaa kuin muitakin elollisia mutta hän on vaarallinen ympäristölleen. En haluaisi tavata häntä, minulle voisi tulla paha mieli. Voi voi 🙁

8. pvä toipilaana. Kuume on lähtenut, tolkuton, märkä yskä jäänyt.
Menen ylihuomenna töihin. Tai lääkäriin jos tämä tästä vielä pahenee.

Miksi tämä tauti minulle tuli? Minulle, joka en ole koskaan sairaana? En ainakaan muista milloin viimeksi.

Jospa se tuli siksi, että maalasin sen taulun? Maalasin sen ensimmäisen kerran muistaakseni 2008, ”parantelin” muistaakseni 2014, ja kun se ei vieläkään ollut mieluinen niin enköhän ”parannellut” nyt 2016 vielä uudestaan. Paskat se ole mieluinen vieläkään. Ajattelin ottaa mukaani sen Joensuun näyttelyyni, mutta ei kai sitä uskalla jos sillä tuollaiset sairastuttamisvaikutukset on. Kohta koko Joensuu sairaana. Pitäisiköhän polttaa koko paska? Ei Joensuu vaan se taulu.
Se ei olisi kyllä ympäristöteko. Ei voi sitäkään. Pitää miettiä.

Minulla on muutenkin tässä elämässä tullut eteen vastoinkäymisiä sellaisten asioiden suhteen, joita ei kannattaisi tehdä. Ensimmäistä avioliittoa ennen niitä tuli kosolti mutta minä en piitannut mistään. Tyhmä.

Piti siirtää hammaslääkärin aikaakin viikolla eteenpäin kun ei ole turvallista mennä sinne yskimään ja köhimään. Tartuttaa lääkärin. Suu on melkoinen bakteeripesä. Kuulin. Enkä varmaan kykenisi olemaan 30 minuuttia suu avoinna.

Olen lueskellut Katja Ketun kirjaa ”Surujen kerääjä”. Siinä vasta mukava kirja.

Auto on nyt huollossa. Tulee maksamaan paljon. Paska juttu. Olisi varmasti outoa jos mikään ei maksaisi mitään.

Olen ihmetellyt, tai en oikeastaan ihmetellyt, vaan pitänyt jo vuosien kerryttyä vakiona, että en koskaan sairastu. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut sairas.

Nyt olen ollut viime tiistaista lähtien ja tämä on paskamaista, todella paskamaista, viime yönkin nukuin parin tunnin pätkissä ja näin mitä ihmeellisimpiä unia, sitten nousin ylös muka toteuttamaan niitä ja hoksasin että hupsista, taisinpa olla unessa.

Nuorena minulla oli suuret nielurisat (lääkäreiden mielestä ei niin kovin suuret) ja niiden johdosta kerran vuodessa angiina. Se oli mukavaa kun sai olla koulusta pois ja näki mukavia unia. Jos ei uni miellyttänyt niin oikeaa kättä huiskuttamalla pystyi sen lakaisemaan pois ja uusi tuli tilalle. Sitten yhtenä talvena aikuisiällä angiina tuli 2 kertaa peräkkäin ja viehättävä ja älykäs naislääkäri antoi minulle lähetteen nielurisaleikkaukseen. Hän teki minut iloiseksi ja onnelliseksi tällä teolla. En usko että hän olisi kyennyt tekemään minua yhtä iloiseksi ja onnelliseksi millään muulla teolla, korkeintaan saamaan hämilleen.

No, ne nielurisat leikattiin ja seuraavana päivänä mieslääkäri, joka ne oli leikannut, sanoi että kyllähän ne aikamoiset möhkäleet olivatkin, olivat siellä vähän piilossa. Minä hymyilin ja nyökyttelin, vaikka ajattelin että ”jumalauta, tuotako piti odotella reilut 30 vuotta ja kärsiä angiinoista?”.

No, kukaan ei ole täydellinen. Paitsi jokainen.

Tämä sairaus on erilainen kuin angiina, joka oli itse asiassa aika siedettävä, paitsi että kurkkuun koski ja taudin tiesi tulevan uudestaan jos ei pääse leikkaukseen. Tämä on erilainen, epämiellyttävä.

Sunnuntaina meillä oli OTN:llä teatteriesitys, jossa olen näyttelijänä. Oli tiukka paikka miettiä mitä tekee kun on sairas ja toisaalta esitys on loppuunmyyty. Saliin mahtuu 136 katsojaa. Otin riskin ja menin lavalle lääkkeiden voimalla. Kuulin kommentteja ettei kukaan olisi huomannut kenenkään olleen sairaana. Kun katsojille, joiden kanssa oli juteltu, oli sanottu sttä se olin minä (=Hugo) niin olivat sanoneet että oli sillä kyllä matala ääni 🙂

Viime viikolla unessa vuosia sitten edesmennyt poikani istui pyörätuolissa ja hennolla äänellä kutsui minua. Kumarruin hänen puoleensa että mitä asiaa ja Jori sanoi jotain että opettaja oli tehnyt/sanonut jotain ja näytti oikean jalan polveaan. Siinä oli polvilumpion alapuolella läpimentävä reikä. Jumaliste, isällinen raivo ja suru sekoittivat tunteeni ja järkeeni ja kun kohotin katseeni, ”opettaja” seisoi siinä vieressä koppalakki päässään keskustelemassa jonkin samanlaisen tyypin kanssa. Tunsin suurta halveksuntaa. Minähän siihen tietenkin väliin selvittelemään tilannetta hyvinkin vaativaan sävyyn. Opettaja yritti jotain mussuttaa ja sitten jo heräsinkin. Voi Luoja miten se tuntui pahalta.

En ole koskaan ottanut niitä virusrokotteita. Ensi vuonna otan.

Ostin eilen tällaisen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei olisi pitänyt. Kaupassa silmä tarttui sanaan acryl ja toisella puolen luki ettei valu ja että kosketuskuiva 15 minuutissa. Meinasin ensin maalata pihalla mutta kun on kerta akryyliä ja kuivuu hetkessä niin sama kai se on sisälläkin jos se kerta käyttäytyy kuin tuubeissa olevat akryyliväritkin.

Ei muuta kuin kotiin ja teippaamaan piiloon taulun osia joita ei ollut tarkoitus maalata. Vein taulun (iso taulu) yhden huoneen lattialle ja suojasin asianmukaisesti ympäristön, avasin jopa ikkunankin ja suljin ovet.

No, maalasin sen mitä pitikin ja tajusin mitä oli tullut tehtyä. Se hemmetin järkyttävä myrkyllinen haju levisi ympäri huustollia eikä lähtenyt pois vaikka kaikki räppänät oli levällään. Koira katsoi minua nöyrästi että mitäs nyt kun ovet auki, saankohan minä mennä ulos.
En ollut huomannut, enkä nähnytkään superpienellä tekstillä että pitäis olla kaikki suojamaskit ja kuivumisaika on 24h ja olihan siellä toisella puolella kuvatkin suojavarusteista mutta enhän minä huomannut. Mulla oli suojavarusteina vaan t-paita.

No, räppänät oli pitkään auki eikä se haju kunnolla lähtenyt. Sitten menin kattoon telkkaa, söin vähän leipää ja muutakin otin sitten pari läkerol dents pastilliakin, joita hammaslääkäriliitto suosittelee aterian jälkeen niin taisin purra vähän liian lujaa kun hammas lohkesi.

Nyt tuntuu että pää on jotenkin sekaisin ja vilun väreet käy aina välillä, samaten yskityttää välillä. Mittasin kuumeen kun kerta vilu kappasee. Eka piippauksella 36,9 ja kun tungin takaisin kainaloon niin toka piippauksella oli jo 37,00. Huomenna olisi hammaslääkäri.

Helkutin maalipurkki ja maalauspäättäväisyys. Voi Jorma Jorma.

Eilen torstaina oli erikoinen päivä. Aamulla kävin opettamassa yhden tunnin ja kiiruhdin kotiin. Meille tuli rakennuslupatarkastaja tai joku sellainen. Hän tuli katsomaan että aurinkopaneelimme olivat kunnolla laitettu. Siinä me vaan pihalla seisottiin 10 minuuttia ja juteltiin mukavia. Mukavia kavereita olivat, niitä oli kaksi.

Sitten menin töihin takaisin, söin ja opetin loppupäivän tunnit. Tulin kotiin, rva oli sohvalla unessa, syötin koiran ja käytin. Menin työhuoneeseen tunniksi. Tulin alas, rva heräsi, syökästiin jotain ja lähdettiin äiteen luo Kempeleeseen.

Odotin että siellä olisi jo talon kauppakirjan allekirjoituspäivä sovittu mutta ei. Yllättävän pitkään mummo oli hiljaa kunnes sai putkautettua että ei tainnut tulla kauppoja.

Asuntoon oli tehty kuntotarkastus ja sieltä oli tullut kuulemma yli-innokas tarkastaja joka oli konttaillut tiskipöytien alustat ja joka ainoan nurkan ullakkoa myöten ostajaehdokkaan kanssa ja kuluttanut koko hommaan 4 tuntia. Kosteutta ei ollut löytynyt, ikkunat eivät olleet vetäneet eikä mitään isompaa. Minä olisin valmis sen mökin ostamaan jos tarvitsisin. Ostajakandi oli meinannut ettei ehkä ostakaan, tai hintaa pitäisi saada alemmas. Mummo että hinta pysyy samana, ostakoon tai ei. Se on ihan oikein. Konttailkoot vaikka toiset 4 tuntia, terve mökki se on.

Menin sitten mummon koneella käymään fb:ssä ja sain lukea että taiteilijatoveri Niilo Komulainen on kuollut. Niilohan oli mukana viime kesänä ”Puusta sinä olet tullut” –veistosnäyttelykiertueellani. Hieno mies, 1961 syntynyt. Koskaan ei voi tietää kenen vuoro seuraavaksi.

Nyt on perjantai. Kohta lähden töihin. Tänään onkin erikoinen työpäivä kun on vain yksi tunti. Sekin olisi ollut eilen mutta piti siirtää tarkastajan vuoksi tälle päivää. Illalla on sitten taas teatteriesitys. Sitten hiihtoloma, tai talviloma kai se nykyään on.

Juttelin töissä ruokatunnilla usein entisen työkaverini kanssa, vaikka en ole kyllä satavarma onko hän entinen työkaverini mutta tuttu mies joka tapauksessa, paitsi että en kyllä muista/tiedä hänen nimeään. No, juttelinpa kuitenkin. Mukava mies hän oli, kohta jäämässä eläkkeelle. Kertoili usein kesämökistään, jota olivat rakennelleet ja jossa niin kovin viihtyivät rouvansa kanssa. En ole ihan varma, mutta taisipa olla jotain puhetta sellaisestakin, että kun eläkeaika koittaa niin saattaisivat jopa muuttaa mökille asumaan.

Kovin minut sitten surulliseksi veti kun luin lehdestä että kaikki mökkien omistajat olivat suosiolla myyneet mökkinsä ja maansa Pyhäjoella ydinvoimalan tieltä. Tuli oikein tuplapahaolo. Tuli sellainen olo että haista Fennovoima pitkä ja haiseva paska.

Olen aina ollut ydinvoimaa vastaan. Ei ole sellaista ihmisen rakentamaa laitetta, joka olisi 100% turvallinen. Auto – liikenneonnettomuuksia päivittäin. Lentokone – lento-onnettomuuksia yllättävänkin usein. Ydinvoimala – ydinvoimalaonnettomuuksia silloin tällöin. Ihminen on inhimillinen olento.

Nyt en ole nähnyt kaveriani pitkään aikaan, jospa hänen eläkkeensä jo alkoi, en tiedä. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin.

Oon vähän miettinyt että kun nyt on sellanen aikakausi että jumalattomasti yritetään kilpailla ja tehdä bisnestä niin kaivosta ja voimalaa tungetaan joka kylään ja sieltä maan sisästä kaivetaan ja imetään periaatteessa kaikki millä voidaan rahaa tehdä, niin eihän se voi olla vaikuttamatta luonnon tasapainoon, totta hemmetissä luonto rupeaa jollakin tavalla reagoimaan jatkuviin muutoksiin. Jotenkin tuntuu, että nyt ilmenevät myrskyt, maanjäristykset ja vastaavat johtuvat nimenomaan ihmiskunnan ahneudesta ja sen rahan perässä juoksemisesta. No niin, nyt sain tuonkin sanotuksi ja kaikki varmasti ottavat opikseen.

Mitähän vielä? Isä kuoli elokuussa. Tuntuu olevan hommaa siinä jäämistön jaossa. Nyt pitäis äitille löytää asunto kun se taisi saada myytyä talonsa. Toivottavasti löytyy joku kiva kämppä. En tiedä mitä tehdä niille kamoille jotka eivät uuteen asuntoon mahdu. Äitihän se tietysti päättää mutta ois kai ihan fiksua lahjoittaa vaikka pelastusarmeijalle tai jollekin vastaavalle.

Vapaa aamupäivä. Olin merkannut kalenteriini että meillä olisi töissä kokous vaan paskan marjat, ei siellä ollutkaan. Olin kai merkannut aiemmin annetut eli suunnitellut päivät kokouksille ja nyt ne olivat muuttuneet, enkä minä ollut niitä muutoksia huomannut. Hyvä että selvitin asian jo eilen etten ängennyt töihin liian aikaisin. Kohta pitää lähteä sinne kun on jo nälkä. Ateria henkilökunnalle maksaa 5.80e ja kahvi päälle 1.00e. Saa sieltä kalliimpiakin annoksia jos kaipaa ja halvempiakin jos pelkkä salaatti tai keitto riittää.

Illalla olisi taas teatteriesitys, Flirttikurssi 55+ Oulun Työväen Näyttämöllä. Sinne pitäisi taas ängetä lavalle. On siinä oma hommansa vetää aina näytös läpi ja parastaan yrittää. Parhaimpansa mukaan olla joku muu, olla roolihenkilö eikä oma itse. Sitten loppuaplodien jälkeen muuttua taas omaksi itseksi.

Nyt pitää ruveta keräämään kierrätyksiä nyt voin viedä niitä samalla. Jes.