Kesäkuu meni jo. Nyt on heinäkuu. Jos oikein pessimistisesti ajattelisi niin ajattelisi että ensi kuussa alkavat työt ja tulee syksy ja pitkä talvi, mutta yritänpä  olla ajattelematta. Ei kannata murehtia sellaisia.

Oltiin juhannuksena Pyhäjärvellä mökillä:

Viime viikolla olin neljänä päivänä peräkkäin OTN:n kesäteatterin järkkärinä Hupisaarilla:

Sitä ennen saatiin myytyä mummon talo ja onnistuin löytämään hänelle sopivan vuokra-asunnon Kempeleestä. Eihän se ihan priimakunnossa ole, mutta syksyllä siihen laitetaan uusi laminaattilattia ja siitä tulee ihan kiva. Tärkeintä on että hän itse tykkää. Toivottavasti naapuritalossa oleva pubi ei kovin aiheuta häiriötä.

Olen itse ollut kovin laiskana taiteilun suhteen. Taidelainaamoon vein kyllä muutaman pikkuveistoksen näytille mutta en ole itse luonut yhtään mitään, enkä käynyt näyttelyissä, iltaisin olen vain katsonut kotona jonkun elokuvan. Pitäisi kai kääriä hihat ja olla ahkerana sen ympärivuotisen veistospuiston suhteen, jotta sen kesällä 2017 saisi jo alkuun, joopa joo. En ole vielä saanut minkäänlaista vastausta niihin ympäristölupa-tiedusteluihini, tuli vain lyhyt viesti, ”keskusteluun”. Mitä hemmettiä se nyt tarkoittaa? En ymmärrä virkamieskieltä. Taidan yrittää selvittää vähän sitä vartiointihommaa ja pyytää tarjouksia. Niin teenkin, heippa.

Jo 9. pvä kesäkuuta. Viikko sitten oli hellettä, nyt ei. Aamulla mittari näytti +4, onneksi sentään plussan puolella. Toisaalta tammikuussa +4 tuntuisi ihmeeltä. Finland Finland Finland.

Aamulla aikainen herätys, oli hammaslääkäri 8:45. Luulin että juurihoidetun hampaan tilapäinen paikka vaihdetaan pysyvämpään, mutta ei. Joku toinen hammas vaati kuulemma kiireellisempää hoitoa ettei romahda. En tiedä tarkoittiko lääkäri hammasta vai paikkaa. Se hammas oli kyllä sellaisessa paikassa että lääkärillä ja assistentilla oli kova homma saada siihen paikka, kun minä en olisi saanut nieleskellä ollenkaan ja nielemisrefleksi tuli vähän väliä, ei siinä auta vaikka lääkäri kuinka sanoo että ei siellä todellisuudessa ole mitään nieleskeltävää. Hän kehotti vaan hengittämään nenän kautta, rentouttamaan olkapäät ja lopuksi vielä kipristelemään varpaitakin koska silloin yläpää rentoutuu. Mutta ei se auttanut, minua alkoi vielä yskittämäänkin. Ja yskäisythän tulivat vaikka kuinka yritti olla yskimättä. Kun hän lopulta sai homman niin valmiiksi että pystyi ottamaan laitteita pois suustani ja sanomaan että nyt voi nieleskellä, niin ei minulla oikein ollut tervetta enää. Malliksi muka nielaisin pari kertaa ja sitten taas mentiin. Onneksi se lopulta valmistui, paitsi että jäi liian korkeaksi. Minä sanoin että se on liian korkea ja lääkäri sanoi että se vain tuntuu sen puudutuksen takia. Onneksi sitä kuitenkin kokeiltiin vielä, ja korkeahan se oli, kyllä minä nämä korkeusasiat tunnen 🙂

Ameriikan käly (rvan sisko, onkohan oikea nimitys?) kävi kylässä kalifornian murteensa kanssa, oli hauska tavata pitkästä aikaa ja kuunnella hauskaa suomen kieltä. Hän lähti eilen lankoni (rvan veli,  onkohan oikea nimitys?) ja hänen perheensä kanssa käymään Lapissa ja ties missä, tulee joskus takaisin tänne, ainakin pyörähtämään enne paluutaan ameriikan ihmemaahan, jossa tuntuu olevan melkoiset presidenttiehdokkaat ja kampanjat.

Olisi aikaa tehdä vaikka mitä. Pitäisiköhän käydä lounaalla?

Toukokuun viimeinen päivä. Ollut oikein hellettä jo kaksi päivää. Mukavaa.

Menen huomenna Joensuuhun hakemaan Taidekeskus Ahjosta näyttelytyöni pois. Paikallista kriitikkoa oli neljän taiteilijan näyttelykokonaisuus ärsyttänyt jostain syystä. Tai sitten jokin muu oli ärsyttänyt, mistäpä sen tietäisi ja väliäkö tuolla. Sain siitä pdf-tiedostosta siedettävän tulostuksen, jonka sitten skannasin ja tallensin jpg:nä, joten tässä se on:

Minä käyn siis huomenna keskiviikkona tyttäreni kanssa Joensuussa, rouvani veli tulee torstaina Kajaanista, rouvani sisko tulee perjantaina Los Angelesista – hänet pitää hakea Luulajasta ja rouvani veljen perhe tulee lauantaina Kajaanista. Vilskettä riittää. Siistin eilen vähän partaani.

Näin vasta jonkun nettilinkin, jossa kerrottiin tuoreesta parinkunnasta, jonka ikäero oli 30 vuotta. Nainen oli alle kahdenkympin ja mies siihen noin 30 vuotta lisää. Olivat oikein rakastuneita, ainakin jutun teon aikoihin. Kertoivat joidenkin ystävien tehneen välirikon heidän suhteensa vuoksi ja kaikkea muuta hässäkkää mitä siitä on seurannut.

Ajattelin, että mikä saa miehen ryhtymään sellaiseen suhteeseen ja mitä nainen puolestaan näkee ja kokee huomattavasti vanhemmassa miehessä. Uskoisin että miehen elämänkokemus, sekä mahdollinen henkinen kypsyys ja viisaus, jos sellaista on päässyt kertymään, saattavat vaikuttaa puoleensa vetäviltä naisessa. Ellen täysin erehdy ja yleistä tyhmästi niin uskoisin että miehen silmissä vaikuttaa paljon nuoren naisen seksuaalisuus, elämänhalu, romantiikka, eivätkä niinkään syvälliset keskustelut maailman poliittisesta tilanteesta. Saatan erehtyäkin ja pahastikin, mistäpäs sen tietäisi?

Ajattelin myös tilannetta kun on menty ajassa kymmenen vuotta eteenpäin: nainen kolmikymppinen ja mies kuusikymppinen. Nainen vielä täysin viriili ja elämänhaluinen, mies saattaa jo painiskella eturauhas- ja potenssiongelmiensa kanssa. Siitä vielä 10 vuotta eteenpäin: nainen 40 ja mies 70. Vaikka kuinka haluaisin, en kykene kuvittelemaan sellaiselle liitolle pidempiaikaista kestävyyttä.

Tämä nyt oli ristiriidassa sen ajatusmallin kanssa, että olisi hyvä ajatella vain ja ainoastaan positiivista kaikista ja kaikesta, nähdä kaikessa hyvää, koska niin positiivisuus vahvistuu, ikään kuin heijastuu takaisin ja ajan myötä moninkertaistuu. Yritänpä nyt unohtaa edelliset, jo kirjoittamani ajatukset ja ajatella positiivisesti. Hmm…

Torstai on toivoa täynnä. Mistähän sekin sanonta tulee? Olin töissä tiistaina ja keskiviikkona. Muuten meni hyvin, mutta eilen oli 7 tunnin opetuspäivä ja ääni rupesi madaltumaan ja käheytymään tunti tunnilta. Ei kestänyt rasitusta. Minua rupesi vähän huolettamaan että lähteeköhän se kokonaan ja sain lääkäriajan työpäivän päätteeksi. Lääkäri tutki ja tutki ja löysi kurkusta ja kai poskistakin jotain kun kirjoitti diagnoosiksi ”Akuutit nenän sivuontelojen tulehdukset”. Tällä päivälle anto sairaslomaa ja kehotti olemaan hissukseen. Menen illallakin teatterin lukuharjoitukseen ja kuuntelen kun joku muu lukee minun roolihahmoni replat. Voi olla hauskaakin. Tällainen jälkitauti tuli siis määrittämättömästä virusperäisestä ylähengitystie infektiosta. Kaikkea sitä saa kokea. Mikäpäs siinä, yhtä kokemusta rikkaampana eteenpäin.

Vielä parikymmentä minuuttia ja sitten olisi aika ottaa antibiootti. Hankala laskea kun on määrätty 3 tablettia päivässä ja ne pitäis ottaa 8 tunnin välein. Pitää joko herätä aikaisin ottamaan eka tai valvoa myöhään ennen kuin viimesen voi ottaa. 10 päivää sellaista meininkiä.

Music Finlandilta tuli pari päivää sitten uuden sävellykseni ”Summer Games” partituurit. Tuolla ne on hyllyssä, olisihan se kiva jos joku joskus senkin soittaisi.

Katselin yhtenä päivänä mitä tauluja sitä veisi Joensuuhun ja niitä löytyikin melkoisesti. Ei tarvitse olla huolissaan, osa tarjokkaista jää ehkä kotiinkin. Värkkäilin tänään jonkinlaista lehdistötiedotetta sinne Pohjois-Karjalaan ja tilasin julisteet, toivottavasti kaikki menee hyvin ja vaikka niin tosi hyvin että joku taulu menisi kaupaksikin. Olisihan se mukava yllätys.

Tämäkin viikko sairaslomalla. Oli tarkoitus mennä mökille nyt pääsiäiseksi samoin kuin oli talvilomaviikon lopussakin mutta tämä helkutin virus on vähän vesittänyt näitä suunnitelmia. Täällä kotona sitä on vain tökötetty.

En ole saanut mitään aikaiseksi, tarkoitus oli maalata vähän tai säveltää vaan kun ei ole jaksanut, illallakin rupeaa nukuttamaan yllättävän aikaisin. Saisihan tuo kunto palautua ja ääni palata niin pääsisi tiistaina takaisin töihin.

Kalevassa oli hyvä yleisönosastokirjoitus Pyhäjoen ydinvoimalasta ja ydinvoimaloista muutenkin. En viitsi niistä nyt jauhaa. Ensi viikonloppuna oli vielä 3 näytöstä Flirttikurssi 55+ -näytelmää ja sitten se urakka olisi ohi. Se on ollut mukava kokemus, hyvä teksti, hyvä porukka, hyvä henki ja yleisö on ottanut sen hyvin vastaan, tupa on ollut aina täynnä. Sunnuntaina 3.4. on viimeinen näytös.

Kaksi oppituntia pidetty. Nyt vapaatunti ja seuraavat ilmoittivat olevansa sairaana. Opetus melkoista pihinää kun ei ääntä tule ja kurkkuun koskee. Menen lääkäriin 12.15. On tämä yhdenlaista soutamista.

Ei nyt oikein huvita kirjoittaa enempää.

11. pvä sairaana, koko viikko sairaslomalla. Eka viikolla oli talviloma ja minä kovasti sairaana, toka viikolla ensin omalla ilmoituksella 3 päivää pois töistä ja loput 2 lääkärin kirjottamalla sairaslomalla. Mieluummin oisin ollut töissä, mutta meneehän tämä näinkin

Nyt ei periaatteessa muuta vikaa kuin ääni pihisee niinkun pultsarilla. Lääkäri kirjotti jatain sellaista kuin Määrittämätön virusperäinen ylähengitystie-infektio. Nyt mulle tuli linkki josta pääsee kattoon labratuloksia. No, minähän kävin kattoon ja en ymmärtänyt mitään. Kokemus sekin.

Illalla taas teatterinäytös. Minä lavalle pihisemään. Saa nähdä kuinka pojan käy.
Koko viikon oon aikonut maalata taulua. Voimat ei oo riittänyt ja aikeeksi on jäänyt. Joiku haukkuu nyt niin kovin että pitää ottaa se sisään.

Heräsin aamulla paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Muistan kun yöllä vaihdoin hiestä märän t-paitani kuivaan, kävin vessassa, join vettä ja jatkoin uniani. Vaimoni, joka ei halua nimeään julkisuuteen, tuntui mukavan lämpimältä. Huomenna menen jo töihin (toivottavasti).

Aamulla heräsin, pesin hampaat jne, pukeuduin, meditoin, otin likapyykit (2 t-paitaa, 1 collegepusero) ja menin alakertaan. Siellä iloinen ja kiitollinen koira otti isäntänsä vastaan. Heittäytyi oikein kyljelleen ja hymyili että rapsuta nyt ukko. Minähän rapsutin. Luin pöydälle jätetyn viestilapun ja laitoin Joikulle aterian. Sitten ”istu”, ”maahan”, ”paikka” ja ”lupa” ja kohta naput olivat taas hävinneet. Mikä helvetin hoppu se on joka kerta? Eikö sitä voisi vähän makustella? Toisaalta, jos itse söisi aina samanlaisia 2 kertaa päivässä niin…

Koira vielä istua napottaa ruokapaikalla. On ruukattu antaa piimää jälkiruuaksi. Nuo ruoan saantia edeltävät komentosanat Joiku osaa jo niin hyvin, että usein pieni käden liike tai sanomisen aikominen (tai jumalaton nälkä) riittää.

Koirakakkapusseja taskuun, juustopaloja taskuun, vaatteet päälle ja menoksi. Pienillä juustopaloilla pystyy hallitsemaan suomenlapinkoiraa melko lailla hyvin. Itsestäni en olisi niin varma.

Sitten kotiin. Kaleva postilaatikosta ja aamiaista + lääkkeitä syömään. Ulkomaan osastolla lukee, että Paavi Franciscuksen mukaan Äiti Teresa julistetaan pyhimykseksi Vatikaanissa 04.09.2016.

Tämä on tärkeä uutinen. Tämä on tärkeä uutinen Suomen nykyiselle hallitukselle, riistämisen sijasta tulee auttaa. Tämä on tärkeä uutinen sotiville valtioille, ”vääräuskoisia” ei ole, kaikkien uskojen tulee pohjautua rakkauteen, ei vihaan.

Käännän sivua, katselen Anders Behring Breivikin natsitervehdystä kun hän on taas oikeudessa. Breivik syyttää Norjen valtiota epäinhimillisestä kohtelusta, koska hänet pidetään eristyksissä vankilassa. Breivikillä on vankilassa kolmen huoneen selli, jossa on televisio ja tietokone, mutta ei internet-yhteyttä. Hän pääsee ulkoilmaan jaloittelemaan. Hänen kanssaan voidaan kommunikoida vain lasin läpi. Valtiota edustava asianajaja Marius Emberland kuvasi Breivikiä ”erittäin vaaralliseksi mieheksi”. Viime vuonna toinen vankin oli yrittänyt hyökätä Breivikin kimppuun ja oli huutanut ”olet tappaja, lastentappaja…ja rakastan maatani…”.

Mikäli Breivik häviää juttunsa, saattaa hän viedä sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Luulen, että jos hän voittaa juttunsa ja saa vapaat liikkumisoikeudet muiden seurassa, niin hän ei elä pitkään fyysisessä olomuodossaan.

Seuraavalla aukeamalla onkin sitten juttua Ouluun saapuneista jalkapalloilijoista. Se ei minua niin kiinnostanutkaan.

Äiti Teresa ja Anders Breivik. Niin. Uskon Äiti Teresan elämäntyön perustuneen ehtymättömälle rakkauden tunteelle kaikkea elollista kohtaan. Breivikin ei niinkään. Hänen tapauksensa on mielenkiintoinen. On mahdollista että hän kykenisi saattamaan minut hirvittävän raivon valtaan jos istuisimme vastakkain keskustelemassa, tai sitten ei. Turha jossitella. Kun luen lehdestä, että Anders teki tai sanoi sitä ja tätä, tulee minulle surullinen olo. Häntä tulisi rakastaa kuin muitakin elollisia mutta hän on vaarallinen ympäristölleen. En haluaisi tavata häntä, minulle voisi tulla paha mieli. Voi voi 🙁

8. pvä toipilaana. Kuume on lähtenut, tolkuton, märkä yskä jäänyt.
Menen ylihuomenna töihin. Tai lääkäriin jos tämä tästä vielä pahenee.

Miksi tämä tauti minulle tuli? Minulle, joka en ole koskaan sairaana? En ainakaan muista milloin viimeksi.

Jospa se tuli siksi, että maalasin sen taulun? Maalasin sen ensimmäisen kerran muistaakseni 2008, ”parantelin” muistaakseni 2014, ja kun se ei vieläkään ollut mieluinen niin enköhän ”parannellut” nyt 2016 vielä uudestaan. Paskat se ole mieluinen vieläkään. Ajattelin ottaa mukaani sen Joensuun näyttelyyni, mutta ei kai sitä uskalla jos sillä tuollaiset sairastuttamisvaikutukset on. Kohta koko Joensuu sairaana. Pitäisiköhän polttaa koko paska? Ei Joensuu vaan se taulu.
Se ei olisi kyllä ympäristöteko. Ei voi sitäkään. Pitää miettiä.

Minulla on muutenkin tässä elämässä tullut eteen vastoinkäymisiä sellaisten asioiden suhteen, joita ei kannattaisi tehdä. Ensimmäistä avioliittoa ennen niitä tuli kosolti mutta minä en piitannut mistään. Tyhmä.

Piti siirtää hammaslääkärin aikaakin viikolla eteenpäin kun ei ole turvallista mennä sinne yskimään ja köhimään. Tartuttaa lääkärin. Suu on melkoinen bakteeripesä. Kuulin. Enkä varmaan kykenisi olemaan 30 minuuttia suu avoinna.

Olen lueskellut Katja Ketun kirjaa ”Surujen kerääjä”. Siinä vasta mukava kirja.

Auto on nyt huollossa. Tulee maksamaan paljon. Paska juttu. Olisi varmasti outoa jos mikään ei maksaisi mitään.