Sain maalattua useamman taulun, 4 niistä tuntuu omasta mielestä hyviltä, 2 vähän arveluttaa. Nyt tuntuu, että pitäisi saada ostettua kehysrimaa ja kehystettyä ne. Ennen tuntui, ettei se kehystäminen tärkeää ole, mutta nykyään on ruvennut tuntumaan tärkeämmältä. Ostajille, joita ei ole luonani vilissyt, tuntuu olevan kehystys tärkeä juttu, pitäisi olla siistit kehykset. Joskus näkee myös sellaista, että on laittetu maalaukseen täysin sopimattomat kehykset, aivan järkyttävät, ihan niinkuin kehykset olisivat tärkeämmät kuin itse maalaus. Tuli eilen mieleen, että on olemassa myös henkilöitä, jotka hankkii maalauksia signeerauksen vuoksi, eivätkä itse maalauksen vuoksi, mitä kuuluisampi taiteilija, niin sen parempi. Kaikenlaisia ihmisiä löytyy, jokaiselle on jokin asia tärkeä. Ehkä hyvä niin. Voisi olla tylsä maailma, jos kaikille olisivat samat asiat tärkeitä, kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta, Silloin mentäisiin porukalla perempaan tai surkeampaan suuntaan.

Tuli mieleen, että minulla taitaa olla enemmän Parkinsonin ei-motorisia oireita kuin motorisia oireita. Ei huvita niitä tässä luetella, mutta niin olen ajatellut. Kaikenlaisia pillereitä riittää. Onneksi niistä on tähän asti saanut Kelakorvauksen, tulisi muuten liian kalliiksi. Onneksi tauti on minulle lievä ja superhitaasti etenevä, välillä tuntuu, että vallan paikallaan pysyvä. Epilepsia pysyy kurissa lääkityksellä. Masennuskin on kurissa. Asiat ovat oikestaan vallan mukavasti.

Mökki on myytävänä, olisihan se kiva jos menisi kaupaksi. Rouva sen aikanaan halusi ja sittten se ostettiin, en sitä itse erikoisemmin halunnut, enkä ole siitä erikoisemmin tykännytkään. Suunnittelin aluksi, että teen sinne paljon puuveistoksia, vallan veistospuiston tai -metsän, mutta se suunnitelma ei toteutunutkaan. Tyttären pikkupojan kanssa päivät sujuvat, pieni mies vaikuttaa päivien kulkuun, menemisiin ja tulemisiin. Hauska pikku veikkohan se on, ei siinä mitään.