Kovasti olen tuntenut väsymystä nyt kun veistospuisto alkaa olla valmis. Aamullakin nukuin pidempään kun aikoihin ja parina päivänä olen vetäissyt päiväunetkin, mikä ei ole oikein minun tapaista.

Tänään puistoon lopulta ilmestyi infotaulu jossa tiedot tekijöistä, veistoksista ja niiden paikoista. Kyltin piti tulla jo perjantaina 9.6 mutta silloin ilmestyi vain tyhjä kyltti ilman tekstejä. Viestitin kaupungille että nyt ei kaikki ole ihan kunnossa. Tänään sitten tuli uusi kyltti tekstien kanssa. Se on muuten hyvä, mutta pitää polvistua voidakseen lukea. Laitoin viestiä että olisi kiva jos voisi nostaa. Toivon että sitä nostetaan, mutta en ole toiveikas. Ajattelen että se ei ole tukeva jos nostetaan.  

Tänään avasin sitten työsähköpostini ja siellä oli viesti, josta en suoraan sanottuna ymmätänyt yhtään mitään. Haluni ja energiani ei riittänyt ymmärtämiseen. Kiinnostuksellakin saattoi olla oma osuutensa. Haluaisin vain lepäillä, enkä huolehtia mistään.

En ole koskenutkaan kitaraan sormivammani jälkeen. Sormi on vieläkin epänormaalin tuntuinen.

Hra Pekka Eronen kirjoitti TV:ssä esitetetyn The Incredible Hulk -elokuvan arvioinnin yhteydessä nokkelasti (Kaleva 23.05.2017):
”Mikä mies on se, joka ei suuttuessaan ala vihertää ja teutaroida tuhoisasti? Ainakaan se mies ei ole Hulk, Marvel-yhtiön sarjakuvan ärhäkkä mutanttisankari. Ang Lee teki siitä elokuvan vuonna 2003, ja Louis Leterrier vain viisi vuotta myöhemmin.
Miksi? Se on hyvä kysymys. Tietenkin raha kiinnostaa Hollywood-tuottajia aina, mutta olisiko vihreän raivopään ajankohtaisuus oivallettu tavallista tarkemmin? Hulkin hahmossa tärisee tämä lyhytjännitteisten purkausten, vihapuheiden ja päreiden polton aika, joka nosti alan miehen myös suurvallan johtoon.”

Nokkelasti oivallettu. Minua huolettaa kovastikin nykyaika. Olen lapsesta alkaen ollut huolissani siitä, että maailmassa aletaan taas sotimaan ja nyt näyttää taas olevan sellainen aikakausi, että tilanne alkaa olla herkkä – niin herkkä ettei kummoisia tekosyitä tarvittaisi suuren sodan aloittamiseen. Sota on valtava bisnes ja sellainen on kai rahamiesten mielestä aina hyvä olla jossain päin maailmaa. Huume- ja aseteollisuudet tekevät isoa liikevoittoa.

Mitäs muuta valitettavaa? 27.4 osittain lävistin naskalilla vasemman käden nimettömän, sopivasti illalla yhdeksän aikaan. Ei muuta kuin sidettä viimeisen päälle ja Oysiin päivystykseen. Tunnin päästä minulla oli jo tikit ja taskussa parit kipulääkereseptit. Apteekkiin, kotiin, pilleriä naamaan ja nukkumaan.

Nimetönjpg

Mitä minä siitä kerron? No kun sormen pää ja toinen reuna on vieläkin turra ja arka, vaikka tapauksesta on jo yli kuukausi. Hiukka se hankaloittaa kitaransoittoa, vaikka eipä tuota toisaalta ole tullut paljon soiteltuakaan.

9.6.2017 avataan yleisölle Kurkistus -niminen ympärivuotinen veistospuisto, luonnollisesti taas Luulajanpuistoon. Mukaan tulevat minun lisäkseni Reetta Gröhn-Soininen, Hannu Ahosola, Veikko Laakso, Raine Körkkö, Toni Iskulehto ja Jouko Keskiaho. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 

Tytär lähti Portugaliin pariksi viikkoa ja toi kaksi koiraansa tänne, nyt niitä on täällä yhteensä 3 kpl. Viikonloppuna menevät sitten toiseen talouteen hoitoon. Kun istun tässä, enkä liiku, niin on rauhallista. Jos nousen ylös, niin nousevat koiratkin. Jokainen on jotain vailla. Nälkähän tuo on itselläkin. Menenpäs jääkaapille, pitäisi siellä yksi makkara ainakin olla. Kävin eilen puntarilla. Olin laihtunut viikossa 0,5kg. Kova juttu.

Olen kokenut saman useasti. Odotan liikennevaloissa valojen vaihtumista vihreälle. En useinkaan ole jonossa ensimmäisenä. Sillä ei ole väliä, koska sama tapahtuu aina samalla kaavalla. Kyseessä on työmatkani varrella oleva kaksikaistainen tie, joka valojen jälkeen n 50 metrin päästä muuttuu yksikaistaiseksi.

Valoissa melkein pääsääntöisesti yksi auto tulee vasemmalle kaistalle odottamaan valon vaihtumista vihreäksi. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta auta armias kun valo vaihtuu vihreäksi, silloin alkaa kilpa-ajo. Vasemmalla kaistalla oleva painaa kaasun pohjaan päätavoitteenaan päästä kaikkien ohi. Ohi ohi, pakko päästä ohi.

No, jos kuljettajalla on niin iso ego ja kilpailuvietti niin suotakoon se hänelle, mutta ikäviä tilanteita syntyy jos oikealla kaistalla ajavallakin on iso ego ja kilpailuvietti. Silloin ajetaan kilpaa. Nopeammat, tehokkaammat ja usein kai kalliimmatkin autot yleensä kilpailun voittavat. Yhden kerran valojen jo vaihduttua vihreäksi ja oikean kaistan autoilijoiden lähtiessä liikkeelle kukin omaan tahtiinsa, pyyhälsi vasenta kaistaa sellainen vauhtipää, jollaista Oulussa en ole aiemmin nähnyt. Kuski tunki autonsa kaikkien oikealla kaistalla olevien ohi ja vaarallisesti kiilasi heidän eteensä linja-auton tullessa vastaan. Tilanne oli äärettömän vaarallinen, vaikka se tässä kerrottuna vaikuttaakin ihan normaalilta. Kuskilla ei ollut kiire sairaalaan, joka sijaitsi vastakkaisessa suunnassa. Silloin olisi tullut kiire jos hän ei olisi ennättänyt linja-auton alta pois.

Miksi näitä tilanteita syntyy? Töihin liian kiire? Niin kiire, että on syytä riskeerata terveys/elämä? Liian iso ego? Liian voimakas kilpailuvietti? Jokaisella kai omat syynsä. Mistäpä minä sen tietäisin. Mikäpä minä olen toisia arvostelemaan? Olenko itse niin huolellinen ja sääntöjä noudattava kuljettaja, ettei omassa ajossani olisi huomautettavaa? En ole, sen tiedän paremmin kuin sen miksi toiset kiilaa ohi 🙂

 Eihän voimakkaassa kilpailuvietissä mielestäni mitään pahaa ole, jos toiminta ei ole itsekästä, myötätunnotonta ”minä minä”-actionia. Jos mukana on ystävällisyyttä, myötätuntoa ja auttamisen halua, niin kilpailkoot rauhassa, siten ettei toiminta vahingoita ketään tai mitään. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän luen lehteä aamuisin. Varaan tunnin aikaa aamiaista varten kahveineen ja päivän lehtineen (Kaleva 1 ja 2). Täytyy aina herätä riittävän ajoissa että ennättää peseytyä, meditoida ja ruokkia/ulkoiluttaa koiraa ennen omaa aamiaista. Lukioikäisenä taisin lukea vain sarjakuvat. Olin ällistynyt kun liikunnan opettaja sanoi kerran koulussa, että ”sait hyvät arvostelut lehdessä Jorma, onneksi olkoon”. Minä kiitin hämilläni ja ihmettelin mitä hemmettiä se horisee. Ja ei muuta kuin ruokatunnilla kotiin lehteä lukemaan – se onnistui näppärästi, koska asuimme koulun vieressä kerrostalossa – ja siellähän se oli, arvostelu musiikkiopiston oppilaskonsertista, jossa olin soittanut eka puoliskon kokonaan, lehdessä oli että olin ollut solistina, olin ihmeissäni.

Ei se tapahtuma kyllä saanut minua yhtään sen uteliaammin lehteä lukemaan, paitsi silloin kun olin itse soittanut jossain julkisesti ja arvelin että lehdessä saattaa olla jotain. Kai se oli sellaista itsetunnon vahvistusta hakevaa aikaa.

Nykyään seuraan maailman tilannetta tarkoin ja olen todella huolissani nykytilanteesta. Ennen oli yksinkertaisempaa, USA:ssa tuomittiin kommunistit ja Venäjällä kapitalistit, nyt tuntuu asioihin vaikuttavan paljon päämiesten henkilökemiat. Esim. Putin ja Trump ovat molemmat valtaan mieltyneitä pikkudiktaattoreita, heidän mielenpahoituksilla saattaa olla suuret seuraukset. Lisäksi Pohjois-Korea on hirmuvalta ja joka puolella maailmaa soditaan hela tiden.

Ihminen pitää itseään älykkäänä. Wikipedian määrittelyn mukaan ”Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva nisäkäs. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Ihmisiä on noin seitsemän miljardia. Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa antanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji.

Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen kyvykkäitä käyttämään viestintää ja kieltä ideoiden välittämiseen sekä menneisyyden ja tulevaisuuden pohtimiseen. Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja kilpailevia sosiaalisia ryhmiä, perheistä aina kansakuntiin asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait. Ihmiset tekevät ainoana lajina tulen, kypsentävät ruoan, pukeutuvat ja käyttävät lukuisia tekniikoita. Ihmisellä on myös taiteen tapaisia kulttuuri-innovaatioita, kuten maalaustaide, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja musiikki.”

Tällainen älykäs laji tappaa, raiskaa, varastaa, pahoinpitelee! Todella älykäs. Tällöin unohtuu rakkaus , yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista, joka voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. Unohtuu myös hoivavietti, jota voidaan osoittaa esim. lapsia ja/tai kotieläimiä kohtaan.

Eivätköhän rakkauden ja hoivavietin osoitukset ylitä uutiskynnystä, kun lehdissä kirjoitetaan pääasiassa ikävistä sattumuksista? Positiivisia asioita kirjoitellaan urheilu- ja kulttuurisivuilla. Hyvä että edes siellä. 

Rakkaus on hieno asia. Sitä on monenlaista, ei pelkästään elokuvien ja TV-sarjojen kuvaamaa romanttista tunnekuohuntaa.

Vuosikalenterissa on kaikenlaisia päiviä, jokaiselle jotakin, mikä on ihan hyvä asia, ei siinä mitään. Tuli vaan mieleen, että jos ja kun koko maailmankaikkeus on energiaa, koko ajan uutta luovaa voimaa, niin mehän voisimme joka päivä viettää kaikkialla universumissa värähtelevän energian fyysisten ilmentymien päivää, pyrkiä kokemaan hyvää oloa, ystävällisyyttä, myötätuntoa ja onnellisuutta kaikkea ja kaikkia, myös itseämme kohtaan ympärivuotisesti, tarvitsematta odottaa kokonaista vuotta että kuulisi jonkun sanovan ”onnea _______ päivänä”.
Kumpi tuntuisi paremmalta, kokea ympärivuotisesti hyvää oloa vai kuulla kerran vuodessa ”onnea _______ päivänä”?

Loma lähestyy, toiseksi viimeinen opetuspäivä. Ensimmäinen oppilas ilmoitti hyvissä ajoin ettei tule. Toisena piti tulla ryhmä, mutta olivat ilmoittamatta pois. Ei haittaa, vaikka vähän se kyllä harmitti, nimittäin se etteivät ilmoittaneet, olisihan se kohteliasta. Olisin voinut tulla 2 tuntia myöhemmin töihin. Mutta toisaalta, mikäs tässä on istuskella ja sävellellä. Ennättäisi käydä syömässäkin, mutta kotona olisi jääkaapissa sellaista syötävää mikä pitäisi syödä pois, ettei mene vanhaksi. Mieluummin ruoansulatukseen kuin roskikseen, meillä kun ei ole bioroskista.

Arkihuolia. Pikku murheita nykyisen maailman tilanteen rinnalla.

 Aina kun pohtii maailmaa isommassa mittakaavassa, tulee Trump mieleen. Eilen Trumpia ajatellessani pulpahti päähäni Tony Halme, heissä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, eikä pelkästään heidän valintojensa yllätyksellisyydessä. Ajattelin, että kuinkahan kauan Trump, joka on jo iäkäs mies, jaksaa painaa nykyisellä vauhdillaan. Viimeisimmät puheet että Amerikan täytyy lisätä asevoimille runsaasti budjettia ja Amerikan täytyy voittaa sotia säikäytti todella. Toivon, että hän ei jaksa kauaa touhuta. Koko homma vaikuttaa suurelta showlta. Toivon, ettei show ja Trumpin viljelemä toisten syyttely johda ikäviin lopputuloksiin.

Olen aika onnellinen mies – saan herätä joka aamu uuteen mielenkiintoiseen päivään suhteellisen terveenä, vaikka tiedän vanhenevani ja kangistuvani päivä päivältä, ja tiedän myös että voisin tehdä paljon enemmänkin terveyteni eteen. Jos päättäisin tehdä nykyistä enemmän terveyteni eteen, niin se ei kyllä kummoisia ponnistuksia vaatisi, koska en tee nykyisin käytännöllisesti katsoen mitään.

Tänne on luotu tällainen ihmeellinen planeetta, jolla kykenemme elämään – siis me kykenemme. Ketkä me? No, kaikki me jotka täällä elämme. Se se onkin ikuisuuskysymys, se, että ketä ja mitä me ollaan ja kuinka me ollaan tänne tupsahdettu. Uskon että kysymyksessä on paljon muutakin kuin oikeaan paikkaan oikealla hetkellä kiirehtinyt siittiö. Meillähän on keho kaikkine ihmeellisyyksineen, meillä on mieli, meillä on sielu.

Wikipedian mukaan Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan.

Hienosti sanottu. Siinä sitä riittääkin pohtimista.  

Jossitellaanpa vaikka niin, että jos ja kun me olemme osa maailmankaikkeutta ja maailmankaikkeus on puolestaan värähtelyä, energiaa, niin silloinhan mekin olemme samaa energiaa, samaa värähtelevää ja tutisevaa voimaa, ja jos vielä enemmän jossitellaan, vaikka niin että Jumala on tuo kaikenkattava energia ja me olemme samaa energiaa niin silloinhan me olemme osa Jumalaa, tai mitä nimitystä nyt tuosta kaiken kattavasta energiasta, värähtelystä nyt halutaankin käyttää. Jos näin on, niin Luojaansa rakastavien ihmisolentojen tulisi osata rakastaa itseäänkin, koska mehän olemme osa tuota kaikenkattavaa energiaa, jota Jumalaksi tai joksikin muuksikin voidaan kutsua. Itsesääli ja -inho siis pois, hus hus.

Sellaista tuli mieleen. Piti kirjoittaa jotain kun tuntui että jotain on tehtävä. Olin aamulla uhkarohkeasti katolla ilman turvavaljaita tai mitään köysiä ja lapioin sieltä lunta alas ja sen jälkeen sain uuden kitarasävellyksen valmiiksi. Sellaisen lyhkäisen minikappaleen, niitä on nyt tullut 3 kpl lyhyen ajan sisällä, en tiedä tuleeko enempää. Saapa nähdä soittaako niitä kukaan koskaan. Kyllähän niistä nuotit painetaan ja niitä saa ostaakin mutta modernin konserttimusiikin kysyntä on nykyään hiljaisenpuoleista.   

Aloin tätä kirjoittamaan ja puhelin soi. Jonkun vesiputkifirman kaveri soitteli missä kunnossa meidän talon vesiputket ovat. Kysyin että mistä soittelet. Kaveri meni vähän hämilleen, sanoi firmansa ja kyseli missä kunnossa meidän talon putket ovat. Sanoin, että se ovat hyvässä kunnossa vaikka arvelen vähän valehdelleeni. Mies meni vähän hämilleen ja jatkoi että niin mutta minkä ikäiset ne ovat. Sanoin että se on minun yksityisasiani. Sitten hän hoksasi lopettaa. Jos ei olisi hoksannut, olisin sanonut seuraavaksi että minulla on puhelinmyyntikielto. Se pitää kyllä paikkansa, mutta ei se näytä toimivan aivan sataprosenttisesti.
En osannut suhtautua positiivisesti tuohon puheluun, harmi. Tuntui jotenkin ikävältä hänen tapansa vaatia vastauksia kysymyksiinsä. Hemmetti, en minäkään hänelle soittele, että mitenkäs teidän perheessä on musiikkiopintojen laita, onko opiskeltu laisinkaan? Löytyykä kitaraa talon varastosta? Ukulelea ullakolta?
Pitäisi kyllä osata suhtautua positiivisesti kaikkeen, se olisi ihanne. 

Viime viikolla oli kokous jossa tuli esille asia opetustuntien vähenemisestä. En yleensä haudo työasioita mielessäni vapaa-ajalla, mutta tämä pyöri koko viikonlopun ajan mielessä mökillä ollessamme. Ei irrottanut otettaan kertaakaan, sinnikäs kaveri. Mieleen pulpahteli kaikenlaisia muita mahdollisuuksia ansaita elantonsa. Vapaaksi taiteilijaksi ei oikein arvaa heittäytyä kun on tuota velkaakin vielä maksettavana. Mielelläni kyllä jäisin, ulkoiset olosuhteet säveltämiseen, maalaamiseen ja veistämiseen olisivat mitä parhaimmat, niitä hommia työnteko tuntuu vain rasittavan, mutta mutta.
Elämänsuuntaa valitessa olisi mielestäni hyvä seurata sydämensä ääntä, niin kuin tein nuorena kitaran suhteen, sitä vain piti saada soittaa ja olin päättänyt että siitä leipäni revin, opettamalla ja konsertoimalla. Into ja halu konsertoimiseen on kyllä laantunut, mutta mukavaa hommaahan tämä opetustyö on, nyt kun saa opettaa niitä asioita jotka parhaiten osaa. Elämä on ollut hyvää, toivottavasti säilyy sellaisena ja miksei säilyisi – elämä on juuri sellaista, millaiseksi teemme sen.
Keksin juuri tuollaisen aforismin, piti tuijottaa lausetta pitempäänkin ja miettiä uskoisiko siihen.

Maailman tilanne huolestuttaa. USA:n presidentti Donald Trump vaikuttaa todella arvaamattomalta kaverilta. Niin arvaamattomalta, että muun maailman on syytä olla varuillaan. Todella varuillaan. Tuntuu, että siihen virkaan ei vaadita suuriakaan älyllisiä lahjoja, näyttää riittävän että osaa tunnetasolla vaikuttaa ihmisiin ja toisia haukkumalla kääntää huomio itsestä pois. Onkohan mahdollista, että presidentiltä otettaisiin virkaoikeudet pois, hänet pantaisiin viralta niin kuin normaalit työläiset tarvittaessa?
Trump syyttää nyt mediaa kaikesta. Onkohan hänellä mahdollisuutta sulkea lehdistöä ja alkaa julkaista vain yhtä ja ainoa totuutta, Trump-Sanomia?
Trump, yksi ainoa mies ja sellainen sotku. Niin kuin koululuokkakin, jos siellä on yksi häirikkö niin se riittää, kaikki on sekaisin. Häirikkö kerää oman kannattajakuntansa, koska kukaan ei halua olla häntä vastaan varsinkin jos hän sattuu olemaan suurempaa ja vahvempaa sorttia. Loppujen lopuksi hänkin saattaa olla vain yksinäinen reppana, joka toisten ystävällisyyttä, myötätuntoa ja hyväksyntää kaipaa. Jokainen etsii onneaan, kuka löytää sen milloinkin, jotkut eivät kai koskaan.
Tai sitten hän saattaa olla vain narsistinen psykopaatti, joka ei piittaa toisten tunteista ja aiheuttamastaan vahingosta.

USA:ssa on uusi presidentti. Kovasti tuntuu päivittäin olevan mediassa  infoa uusista luvista ja kielloista, joista hra presidentti on allekirjoitellut. Milloin hän kieltää mitäkin ja milloin taas lupaa. Minusta meininki on huolestuttavaa. Olin niin iloinen kun Obama valittiin presidentiksi, olisin toivonut että hän olisi jatkanut ikuisesti.

Maailman meno tuntuu olevan hetkellä menossa rankemmin ja rankemmin talouselämän ehdoilla, kaiken pitää vain tuottaa ja tuottaa päivä päivältä enemmän rahaa, seurauksista viis. Ei tunnu olevan väliä vaikka ihmiset kärsivät ja teollisuus saastuttaa luontoa, pääasia että tuotteet menevät kaupaksi ja raha virtaa oikeisiin taskuihin.

Mitä osaisin nähdä asiassa positiivista? Ainakin sen, että luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjä on runsaasti. Uutterat aktivistit jaksavat painaa pitkää päivää uskomansa asian puolesta. Se on todella hieno asia. Ilman heitä saattaisi tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Keep on the good work.

Talvi on raskasta aikaa pimeän vuoksi. Kun aurinko alkaa paistaa niin sitä huomaa selvän muutoksen omassa mielentilassaan. Olipa uutinen.

Radiossa puhuttiin aamulla laturaivosta. Se oli minulle uutta. Liikenneraivo on kyllä tuttu, mutta laturaivo ei niinkään. Kohtasin sitä kyllä kerran itsekin kun oltiin menossa koiraladulle ja sellaisella ”pariladulla”, jossa 2 latua vierekkäin, niin tuli vastaan mies ison mustan koiran kanssa ja kun hänen koiransa tuli meidän kohdalla meidän koiraamme kohti, niin mies alkoi hakata koiraansa sauvallaan ja huutaa ”Ei, ei, ei”. Se tapahtuma on vieläkin mielessäni. Kävi sääliksi sitä koiraa. Ajattelin, että sillä koiralla ei tule olemaan helppo elämä jos mies on siviilissäkin vastaava kasvattaja. Mietin myös, teimmekö itse jotain väärin, joka laukaisi miehessä raivon, en tiedä. Se oli erikoinen tapaus. Toimittaja otti vielä esimerkin, että jos vaikka mies hiihtää mielestään lujaa ja nainen ohittaa hänet, niin se saattaa nostattaa tunteita miehessä ja hän alkaa kiihdyttää vauhtia ja kilpailla naisen kanssa. En tiedä tapahtuuko tällaista, kun en oikein ole urheilumiehiä. Toivottavasti ei. Toisen kerran koiraladulla eräs mies ohitti minut, vaimoni ja koiramme ja hänen iso musta koiransa hyökkäsi koiramme kimppuun. Minä kaaduin siinä rytäkässä. Mies sai koiransa irti ja siinä häslingissä kun yritin itse selvitä sukset ristissä ylös hangelta, kuulin miehen kovasti pyytelevän vaimoltani anteeksi. Rouvani meinasi että joo, ei tässä mitään ja minä edelleen ähisin ja yritin kammeta pystyyn. Sellaisessa tilanteessa pitäisi kyetä ajattelemaan positiivisesti, mutta sillä hetkellä en todellakaan kyennyt siihen. Ajatukseni olivat kaukana positiivisista ilon ja rakkauden ajatuksista.
Huomasin että netissä on paljonkin samasta aiheesta, esim. http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701152200053918_uu.shtml

Musiikkikasvatus muuttaa taas muualle, joko ensi syksynä tai 2018, en muista milloin. Ammattikorkeakoulu tulee näihin tiloihin. Luokanopettaja ja varhaiskasvatuspuolelta loppuu soitonopetus ensi syksynä kokonaan. En tiedä paljonko sillä säästetään ja miksi. Tuntuu koko Suomi säästävän. Toivottavasti se joskus loppuu ja saadaan soitonopetus ja monet muut asiat takaisin.

Ai niin, pipo hävisi tänään töissä. Laitoin sen aamulla luokkani naulakkoon ja kotiin lähtiessä se oli kadonnut. Harmi juttu, kova pakkanen tänään, aamulla auton mittari näytti -16, kotiin tullessa muistaakseni -14. Hyvä ettei pankkikortit olleet hävinneet takin taskusta. Jospa sille pipon häviämiselle löytyy joskus inhimillinen selitys, olis kiva.